Yhteisiltä nuotiotulilta somen virtuaalisten tuikkujen ääreen

Joulun ja vuodenvaihteen aikaan useimmilla on tapana katsella kynttilöiden eläviä liekkejä tai seurata ulkotulien roihua. Moni sytyttää tulen takkaan, jos sellainen on käytettävissä. Tulen katseleminen synnyttää kuin itsessään ajatuksia, jotka vievät mielen kauas toiseen maailmaan - joskus menneisyyteen, toisinaan tulevaisuuteen. Mielen täyttävät muistot tutuista henkilöistä ja koetuista tapahtumista. Joskus ajatukset hakeutuvat syntyihin syviin tai lentävät korkeuksiin. Tulessa on jotakin taianomaista.

Tulella ja ennen kaikkea sen kesyttämisellä on ollut käänteentekevä vaikutus kehitykselle ja ihmisen evoluutiolle. Luonnossa tulta on ollut aina. Taivaan tähdet ovat oman aurinkomme tapaan ”palavia” tulipalloja, jotka valaisevat ja lämmittävät. Painovoiman paineessa niiden kaasumassat tiivistyvät ja kuumenevat. Maapallon sisus on kuumaa magmaa, joka pintaan noustessaan synnyttää tulivuoria liekkeineen ja savupilvineen. Ihmiselle ovat tuttuja salamoiden aikaansaamat ruohikko- ja metsäpalot, joissa kasvillisuutta häviää liekkeinä ilmaan sekä muuttuu palamisjätteenä hiileksi ja noeksi.

Nuotioista, tulisijoista ja kynttilöistä tuttu tuli on kemiallinen prosessi, missä aikanaan auringon säteilyenergiasta fotosynteesin kautta kasvillisuuteen sitoutunut energia vapautuu lämpönä sekä hehkuvien palamiskaasujen leikkeinä, valona. Tämä prosessi on aina kiehtonut ihmistä. Mistä tuli tulee ja minne se oikein katoaa?

Ihmisen evoluution kannalta tuli on ollut ratkaiseva. Tiedemiehet ovat tutkimuksissaan tulleet päätelmään, että nykyihmistä edeltänyt hominidini Homo Erectus, pystyssä kävelevä ihminen, kesytti tulen käyttöönsä ehkä jo puoli miljoonaa vuotta sitten. Eli paljon ennen nykyihmisen ilmestymistä. Nykyihminenhän ilmestyi maapallolle noin 200 000 vuotta sitten. Hän sai tulla ikään kuin valmiiseen pöytään.

Emme tietenkään tiedä, mihin tarkoitukseen tulta ensimmäiseksi käytettiin. Huomattiinko ensimmäiseksi, että tuli lämmittää kylminä öinä? Näin tuli mahdollisti metsästäjä-keräilijän levittäytymisen leveysasteille, joilla muuten ei olisi selvitty.

Evoluution kannalta suurin vaikutus lienee ruuan kypsentämisellä. Saaliin kypsentäminen vapautti ravintoaineet helpommin ruuansulatuksen käyttöön. Ruuansulatus ei vaatinut niin paljon energiaa kuin raakaravinnon hyödyntäminen. Ihminen saattoi syödä lihaa entistä enemmän ja sai siten tehokkaasti sekä hivenaineita, proteiineja että rasvaa. On arvioitu, että lisääntynyt ja helpottunut saalislihan hyväksikäyttö johti aivojen koon kasvuun, kun energiaa ei kulunut aikaisemmassa määrin ruuansulatukseen.

Ruuan valmistus yhteisellä nuotiolla tai roviolla merkitsi myös sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen vahvistumista. Tulen ääressä lajikumppanien kommunikaatio oli helpompaa ja loi yhteisyyden tunnetta. Edelleenkin tulen ääreen kokoontuminen virittää mielentilan, missä muisteleminen ja tarinoiden kertominen syntyvät kuin itsestään. Kertomalla opit ja kokemukset siirtyivät näin sukupolvelta toiselle. Kulttuurinen evoluutio pääsi alkuun. Pimeän metsän ja luonnon ympäröimänä mielikuvitus alkoi tulen valaisemassa piirissä helposti lentää. Arkaaisessa maailmassa tätä tunnelmaa todennäköisesti vahvisti edelleen se, että tulen kuuma liekki suojasi pimeydessä vaeltelevilta pedoilta.

Näitä arkaaisia tunnelmia ja tunteita myös nykyihminen kaipaa, vaikkei pelkoa metsän pedoista tarvitse kokea eikä niitä kaipaa. Itsellänikin on edelleen vahvat muistikuvat partiolaisajan öisiltä laavuilta, missä ritisevän rakovalkean yli kuunneltiin ympäröivän, pimenevän metsän ääniä. Yhtä vahvoja tunnelmia loi sotaväkiajan puolijoukkueteltan kamiinan lämpö, kun talvisessa metsässä paukkui yli 30 asteen pakkanen. Tähän tunnelmaan ei silloin tietenkään kuulunut kuoleman pelkoa, mitä edellisen sukupolven miehet rintamien teltoissa joutuivat kokemaan.

Elävän tulen luomaa tunnelmaa ja tunnetta haluaa ja voi löytää. Itselle mieluinen paikka löytyy muutaman kilometrin päässä kotoa sijaitsevasta Bembölen kahvituvasta. Kahvitupa on vuonna 1737 rakennettu kestikievari, missä rakennuksen tupaosa on perua siis jo 270 vuoden takaa. Tuvan nurkan suuressa avotakassa palavat pöllit saavat tulen ääressä juodun kahvin maistumaan erityisen hyvältä. Tuvan tummien seinien hämärä ja syvälle kuluneet lattialankut täydentävät elämyksen.

Kun menneinä vuosituhansina yhteiset nuotiot, kokot ja roviot olivat yhteisön jokapäiväistä elämää, tänään ne kuuluvat lähinnä juhlatilaisuuksiin, kuten juhannukseen, tai loma-aikoihin mökeillä. Tätä yhteisyyden tarvetta, missä ajatuksia ja kokemuksia halutaan vaihtaa kanssaihmisten kanssa, palvelemaan on nykyaikana muotoutunut ihan oma maailmansa, sosiaalinen media, eli some. Somen on mahdollistanut informaatio- ja kommunikaatioteknologian vallankumouksellinen kehitys parin kolmen vuosikymmenen aikana. Yhteydenpitomahdollisuudet ovat kasvaneet räjähdysmaisesti. Nyt samoille ”tulille” voi kokoontua väkeä rajoista ja ajoista riippumatta.

Ihmisten välinen yhteys on nyt varmasti hyvin erilaista kuin entisaikojen tulilla. Kun some ei vaadi eikä useinkaan edes salli tulemista ns. ”yhteen”, sen luoma kokemus ei voi olla läheskään yhtä väkevä kuin yhteinen hetki elävän tulen ääressä.

Minulle some onkin eräänlainen virtuaalinen tuikkujen joukko, jonka liekit hieman valaisevat mutta lämmittävät vain vähän.  Ainakin omalta osaltani en koe kovin kiinnostavaksi seurata muiden tekemisiä tai muille sattuneita tapahtumia. Lienen siinä suhteessa epäsosiaalinen – ainakin nykymittapuun mukaan mitattuna.

Oma osallistuminen someen tapahtuu blogikirjoitusten kautta, kuten tämäkin juttu osoittaa. Olen kiinnostunut muiden ajatuksista ja mielelläni panen myös omia ajatuksiani jakoon. Kirjoitan tosin – kuten esipuheessa totean – myös ja ensisijaisesti itselleni. En tiedä ketkä kaikki näitä ajatuksia joko systemaattisesti tai sattumanvaraisesti seuraavat. Eräät ovat kuitenkin tiedossani, ja kirjoitan tietoisesti erityisesti heille.

Somen virtuaaliset tulet siis palvelevat samaa yhteisöllisyyden tarvetta, joka on johtanut ihmisen kulttuurievoluutiota kaukaa muinaisuuden hämärästä. Tämä yhteisyys palvelee osittain samaa, mitä nuotiot ja roviot aikanaan. Näin tarinat ja tiedot kulkevat ihmisten välillä.