Työllisyys
on talouspolitiikan päivän sana. Työlliset ovat henkilöitä, jotka saavat
korvauksen toiminnastaan ja käyttämästään ajasta työpaikoilla ja
työtehtävissä.
Nykyisen
hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste, eli osuus työvoimasta, joka
on ansiotyössä, 72 prosenttiin. Epäilyistä huolimatta tavoite saavutettaneen
ensi vuonna. Ekonomistit ovat laskeneet, että hyvinvointiyhteiskunnan
ylläpitäminen vaatisi ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä työllisyysasteen
nostamisen yli 75 prosenttiin. Mainitut osuudet tarkoittavat ihmisten
lukumäärinä noin 2,5 miljoonaa ja vastaavasti noin 2,6 miljoonaa palkansaajaa
ja yrittäjää.
Erilaiset
kokonaisluvut ovat kiinnostavia, mutta niitä ei tarkastella tässä sen enempää,
Lukujen taustalla tai sisällä kun tapahtuu merkittäviä muutoksia. Työllisyyden
rakenteet eli erityyppisten tehtävien suhteelliset osuudet muuttuvat koko ajan.
Päivittäisen
työn ja askaroinnin tavoitteena on jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen.
Menneinä aikoina toiminnan tarkoitus oli ilmiselvä. Piti hankkia ravintoa ja
suojaa yksilön tai perheen hengissä säilymisen turvaamiseksi. Täällä pohjolassa
toiminnan ja työn piti olla suunniteltua ja pitkäjänteistä. Kädestä suuhun ei
voinut elää. Talvikaudesta ei selvinnyt, ellei varustautunut etukäteen ravinnon
ja lämmön takaamiseksi yli talven.
Suomessa
sai toisen maailmansodan jälkeen lähes puolet väestöstä toimeentulonsa maa- ja
metsätaloudesta. Nykyisin alkutuotannon - kun mukaan luetaan myös kalastus ja
kaivostoiminta -työllisyys on noin 100 000 henkeä. Luku on enää noin 4
prosenttia kokonaistyöllisyydestä. Tämä suhteellisten osuuksien muutos kertoo
rakennemuutoksen mittavuudesta.
Suomi
teollistui toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Korkeimmillaan
teollisuuden osuus koko työvoimasta oli 1970-luvulla, noin 24 prosenttia. Se
merkitsi noin 600 000 työllistä.
Muutos
kuitenkin jatkui myös teollisuudessa. Samoin kuin alkutuotannon, myös
teollisuuden osuus työpaikoissa on viime vuosikymmeninä laskenut. Vielä
vuosituhannen alussa työllisten lukumäärä oli teollisuudessa lähes puoli
miljoonaa. Vuonna 2017 vastaava luku oli enää hieman yli 350 000.
Liike-elämän
palvelut on ollut työvoimaa lisäävä ala. Tämä on seurausta elinkeinoelämän
työnjaon muutoksista. Liike-elämän palvelut korvaavat osittain myös
teollisuuden tehtäviä, ja ainakin täydentävät niitä.
Terveys-
ja sosiaalipalvelujen toimiala nousi 2010-luvun alusta eniten työllistäväksi
toimialaksi. Alalla on nyt työllisiä hieman yli 400 000 henkeä.
Työllisyyden nousua on viime vuosina rajoittanut vuodesta 2011 vuoteen 2015
jatkunut taantuma. Terveys- ja sosiaalitoimen työllisyyden kasvu kuitenkin
jatkuu, koska väestön ikääntyessä tarpeet väistämättä kasvavat. Hoitavia käsiä
ja ihmiskontaktien tarvetta ei voi korvata automaatiolla ja roboteilla –
ainakaan täysin.
Kuvio 1:
Työllistävin toimiala vaihtui teollisuudesta terveys- ja sosiaalitoimeen
Lähde: Findikaattori
Kiinnostava
rakennemuutos on tapahtumassa myös alkutuotannon ja toisaalta informaatio- ja
viestintäalan sekä kokonaisuuden taiteet, viihde ja virkistys suhteissa (Ks.
Kuvio 2).
Alkutuotanto
on tekemisissä ennen muuta ihmisen aineellisten perustarpeiden tyydyttämisen
kanssa. Perustarpeiden tyydyttäminen ja tavaratuotanto saadaan aikaan yhä
tehokkaammilla keinoilla. Ihmisen työpanoksen osuus vähenee ja teknologian
lisääntyy. Pääomapanos korvaa ihmistä.
Se sijaan
viestintä sekä taide, viihde ja virkistys tyydyttävät tarpeita, jotka ovat
tarvehierarkian toisessa ääripäässä. Kuuluisa Maslowin tarvehierarkia jakaantui
perustarpeisiin, sosiaalisiin
tarpeisiin
sekä yksilöllisiin, mm. henkisiin tarpeisiin.
Kehityskuvio,
jonka muodostavat alkutuotanto, informaatio ja viestintä sekä taide, viihde ja
virkistys, kuvaa hyvin muutosta yhteiskunnan kehityksen painopisteissä viime
vuosikymmeninä. Ihmistyötä tehdään ja tarvitaan toimissa, jotka ylläpitävät
ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia sekä antavat henkistä
sisältöä elämään. Ollaan valmiit maksamaan yhä enemmän viihtymisestä,
elämyksistä sekä itseisarvoisesti taiteesta.
Kuvio 2:
Alkutuotanto, informaatio ja viestintä sekä taide, viihde ja virkistys
Lähde: Findikaattori
Uusi
viestintäteknologia on tarjonnut puolestaan välineitä informaation tuottamiseen
ja leivittämiseen sekä itseisarvoiseen kommunikaatioon tavalla, jota voi hyvin
verrata liikennemuotojen tekniseen kehitykseen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun
alussa. Informaatiolle ja kommunikaatiolle ovat avautuneet uudet valtaväylät.
Kommunikaatio eri muodoissaan luo uusia työpaikkoja.
Kun katsoo pitkää jatkumoa ihmisen työtehtävien suuntautumisessa ja painopisteissä, voi kai sanoa, että aikanaan painopiste oli olemisen, eli elämän jatkumista ylläpitävien tarpeen tyydyttämisessä. Nyt esiin nousevat yhä enemmän olemisen tarkoitus ja sen tarpeiden tyydyttäminen. Niihin kuuluvat itsensä toteuttamisen tarpeet. Aikanaan ihmisen henkisiä ja hengellisiä tarpeita tyydyttivät shamaanit ja papit. Nyt vastaavien tarpeiden tyydyttäminen vaatii Suomessa jo lukuisien ihmisten työpanoksen.
