Yhdysvaltojen
uusi presidentti Donald Trump astui virkaansa perjantaina 20.1. ja puhui virkaanastujaispuheessaan
voimakkaasti kansainvälistä vapaakauppaa vastaan. Yhdysvaltain kaikessa
toiminnassa tullaan hänen mukaansa panemaan Yhdysvaltojen etu aina etusijalle,
niin kaupassa kuin työpaikoissakin. Oman maan edun puolustaminen on kaiketi
jokaisen maan ja hallituksen tehtävä, mutta toisen maailmansodan jälkeisenä
aikana on länsimaissa korostettu – ja erityisesti Yhdysvaltojen toimesta –
yhteistä etua oman edun rinnalla. Nyt näyttää Yhdysvaltojen politiikassa
tapahtuvat historiallinen käänne.
Puheenvuoroissa
ja puheissa oli näkökulman erilaisuuden ja päämäärien erilaisuuden lisäksi mielenkiintoista
se, että puhujat edustivat samalla historiallista muutosta siinä, että johtava
maailmanvalta vaihtuu juuri nyt. Ei tietysti kukaan voi kiistää, etteikö
Yhdysvallat olisi tällä hetkellä vielä ainoa supersuurvalta, kun asiaa
tarkastellaan talouden, sotilaallisen voiman, teknologisen osaamisen,
yritysmaailman ja myös monen kulttuurialan näkökulmasta. Yhdysvallat on myös
väestömäärältään kolmanneksi suurin kansakunta ja väestön ikärakenne on vielä –
mm. maahanmuuton ansiosta – länsimaalaisittain nuorta. Kansakunnassa on
dynamiikkaa.
Muutos on
kuitenkin jo ilmassa. Ei ole enää uutta tai uutinen, että alkanut vuosisata,
2000-luvun ensimmäinen vuosisata, tulee olemaan Aasian vuosisata. Aivan kuten
1900-luku oli Amerikan – nimenomaan Pohjois-Amerikan – vuosisata.
Aasia, joka
siis alkaa Uralilta ja ulottuu Tyyneen valtamereen idässä ja Intian valtamereen
etelässä sekä Välimereen lännessä, on aina ollut suuri. Se ei ole ollut suurin
vain maantieteellisen suuruutensa vuoksi. Aasiassa syntyivät varhaisimmat –
Egyptin ohella - korkeakulttuurit, joiden keskeytymätöntä jatkumoa on nykyinen Kiinan
kulttuuri. Aasian väkiluku nousi satoihin miljooniin jo paljon ennen muita
maita ja alueita. Aasian maiden, etupäässä Kiinan ja Intian, tuotanto oli myös maailmanlaajuisesti
suurinta aina 1700-luvun lopulle saakka, jolloin teollinen tuotanto nosti
Euroopan maat kärkisijoille.
Yli sata
vuotta, lähes aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, oli Englanti tai
Brittiläinen imperiumi maailman johtava ja dynaamisin talousmahti. Viimeistään
ensimmäisen maailmansodan jälkeen talouden maailmanmahti on sijainnut Atlantin
länsipuolella. Yhdysvallat on siis ollut kohta sata vuotta maailman suurin
talousmahti. Mutta kuinka kauan?
Oheisessa
kuviossa maailman johtavien talousmahtien osuutta on kuvattu painottamalla
yhteen tuotannon bruttoarvo, ulkomaankauppa ja pääomaliikkeet. Sen mukaan
1800-luku oli Euroopan, suurimpia olivat Englanti, Saksa ja Ranska.
Toisen
maailmansodan jälkeen, kuviossa vuonna 1973, Yhdysvaltojen jälkeen seuraavina
olivat Japani ja Saksa. Sotien eurooppalaiset voittajavaltiot, Englanti ja Ranska,
olivat häipyneet kuvasta.
Vuonna 2010
Yhdysvaltojen rinnalle oli noussut – lähes yhtä suurena mahtina – Kiina. Kiinan
ja Yhdysvaltojen osuus maailman talouspotentiaalista oli tuona vuonna yhteensä noin
neljännes. Kyseinen tutkija, Arvind Subramanian, ennustaa, että vuonna 2030,
eli runsaan kymmenen vuoden kuluttua, Kiina on omassa luokassaan. Kolmanneksi
maaksi on tuolloin noussut Intia.
Ennustettu
kuvio saattaa hyvin pitää paikkansa. Jo tällä hetkellä, vuosina 2016 – 2017,
Kiina on eräiden laskelmien mukaan suurin, kun suuruutta mitataan
bruttokansantuotteella (BKT).
Eri maiden
kansantuotteen, eli bruttokansantuotteen (BKT), vertailua vaikeuttavat maiden
hinta- ja kustannusjärjestelmien erot sekä valuuttakurssien vaihtelut. Ns.
nimellisten vertailujärjestelmien mukaan laskettuna Yhdysvaltojen BKT oli
vuonna 2016 (IMF) noin 18 500 miljardia dollaria ja Kiinan vastaava 11 400
miljardia dollaria, eli Yhdysvallat oli edelleen selvästi suurin. Kiina on
tälläkin tavalla selvästi toiseksi suurin, koska kolmantena olevan Japanin
kansantuote oli vuonna 2016 noin 4 700 miljardia dollaria.
Hinta- ja
kustannusjärjestelmien eroja sekä valuuttakurssien vaikutusta on pyritty
eliminoimaan ns. ostovoimapariteetilla (PPP= Purchashing power Parity). Sen
avulla pyritään mittaamaan kyseisen maan asukkaiden todellista ostovoimaa ja
siis myös tuotannon määrää. Ostovoimapariteetilla ”oikaistuna” Kiinan BKT oli
vuonna 2016 (IMF) 21 200 miljardia dollaria ja Yhdysvaltojen 18 500 miljardia
dollaria. Kiina on siis näin mitattuna jo suurin. Kolmanneksi nousee Intia,
jonka BKT:ksi saatiin 8 700 miljardia dollaria. Asetelma noudattelee näin
jo oheisen kuvan järjestystä.
Jos ja kun
Trumpin hallinnon kauppa- ja talouspolitiikka alkaa noudattaa
virkaanastujaispuheen linjaa, Yhdysvaltojen talouden lasku tulee olemaan
sinetöity. On tietysti niin, että Yhdysvaltojen sisämarkkinat ovat jättisuuret,
ja siten vaikutukset tulevat esiin hitaasti. Niin suuri Yhdysvallat, puhumattakaan
yhdysvaltalaisista yrityksistä, ei kuitenkaan ole, että maa ja sen talouselämä
kukoistaisivat ilman kasvavaa vuorovaikutusta muiden maiden ja globaalien
markkinoiden kanssa. Toinenkin maa – jo entinen suurvalta, Englanti - on valitsemassa
vielä nopeamman syöksykierteen.