Trumpin cul de sac

Matkustellessani 1960-luvun puolivälissä ja vuosikymmenen lopulla Englannissa ja Irlannissa ihmettelin pitkään tienviittoja, joissa luki erikoinen nimi tai käsite – cul de sac. Aluksi ihmettelin, kuka tämä merkkihenkilö oikein oli ollut, kun en muistanut nimeä historian kirjoista. Huomasin tietysti aika pian, että kirjoitus oli pienellä alkukirjaimella, eli ettei kyse ollut henkilöstä vaan jostakin muusta seikasta. Pian selvisi, että viitta osoitti, että katu päättyy. Siitä ei ole läpiajoa.

Cul de sac tarkoittaa siis umpikujaa. Nykykielessä sillä tarkoitetaan myös katua, jonka päähän on rakennettu autoille kääntöpaikka, eli kehittyneempi muoto umpikujasta.

Wikipedia kertoo, että käsite cul de sac johtuu ranskankielisestä ilmaisusta, joka tarkoittaa pussinpohjaa tai -perää. Ihan hyvä ilmaisu myös tielle, joka ei johda sen pidemmälle.

Entä sitten Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump ja käsite pussinperä, cul de sac? Presidenttiehdokas Donald Trump puhui koko vaalitaistelun ajan varsin levottomia ja lupaili asioita, joita vähän tarkemmin ajateltuna saattoi pitää mahdottomina. Oma lukunsa tietysti oli, että hänen puheissaan ja väitteissään oli enemmän kuin puolet valhetta. Käsitteeksihän on jo muodostunut Trumpin lehdistöavustajien lanseeraama vaihtoehtoinen tosiasia, alternative fackt. Siitä on jo muodostunut rinnakkainen käsite valheelle.

Trumpin puheita ei tarvinne käydä laajasti läpi, kun kiinnittää huomion hänen perusväittämäänsä ja siihen lupaukseen, jolla hän haali eniten ääniä. Tämä piti sisällään lupauksen, että Trump palauttaa globalisaation, ja erityisesti kiinalaisten varastamat työpaikat takaisin Amerikkaan. Tämä toteutetaan ennen muuta asettamalla ulkomaiselle tuonnille korkeat esteet, esimerkiksi tullit.

Tämä väite, uskomus tai lupaus lyö kyllä korville sitä tosiasiaa, mitä taloustiede on jo yli 200 vuotta todistanut, eli suhteellisen edun periaatetta, jonka johdosta kauppavaihto tuo taloudellista hyötyä kummallekin tai kaikille osapuolille. Kuluneiden vuosatojen ajan monet maat ovat haastaneet tämän ajatuksen. Oma lukunsa oli aikanaan kommunistinen Kiina, joka sitten käänsi kurssia 1970-luvun lopulla. Sen jälkeinen kehitys on maailmantalouden historiaa, jonka tuloksena Kiina on taas suurin. Intia ja Brasilia harjoittivat myös pitkään ns. tuontia korvaavaa talouspolitiikkaa. Intia muutti kurssia 1990-luvulla ja nyt maan talous kasvaa Kiinan ohella nopeimmin. 

Yhdysvalloissakin teollisuuden työpaikat ovat supistuneet teknologian kehityksen ja automatiikan leviämisen tuloksena, ei sen vuoksi, että Yhdysvallat on osallistunut kansainvälisen kauppaan, ja itse asiassa maa on ollut kaupan vapauttamisen veturi. 

Asiaa ymmärtämättömät äänestäjät ajattelivat, että kyllä Trumpin täytyy tietää asiat muita paremmin, onhan hän ”menestynyt” talousmies. Kuinka paljon menestyksessä on huijausta, kuinka paljon osaamista – mahdoton tietää. Tätä lupausta Trump todennäköisesti tulee ajamaan tavalla tai toisella. Sen seurauksena uhkaa syntyä kauppasota ja taloudellinen tappio kaikille. Yksipuoliset tuonnin esteet eivät ole nykyisillä sopimuksilla sallittuja. Jos ne halutaan mitätöidä, on naivia ajatella, etteivät muut toimi vastaavalla tavalla Yhdysvaltoja kohtaan.

Tappio tullee olemaan suhteellisesti suurin Yhdysvalloille, mutta suurten sisämarkkinoiden vuoksi seuraukset tulevat esiin hitaasti. On siis vaikea nähdä, milloin tavalliset amerikkalaiset tulevat sen huomaamaan.

Trumpin politiikan näkyvimmät seuraukset tulevat esiin ensin muualla. Hänen kannattajansa ovat jo kuukauden vallassaolon jälkeen hurranneet, että nyt on saatu vihdoin poliitikko, joka tekee mitä lupaa. Jos näin on laajasti ottaen, voi ennustaa, että seurauksena on kaaos niin kotimaassa kuin maailmallakin. Kun sekä talouden että politiikan kannalta on yleensä suotuisampaa harjoitetun politiikan ennustettavuus, nyt tätä autuutta ei ole odotettavissa. Voi myös ennustaa, että kaaos tulee siellä ja täällä johtamaan poliittiseen umpikujaan.

Helsingin Sanomien toimittaja Laura Saarikoski on ansiokkaasti seurannut ja selventänyt Yhdysvaltojen mennyttä vaalitaistelua sekä Trumpin nykyistä politiikkaa virassaan. Viikolla 7/2017 Saarikoksi pohti artikkelissaan: Uusi maailmanjärjestys; Realismi palasi Valkoiseen taloon, Trumpin politiikan käänteitä seuraavasti:

”Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on perääntynyt kautensa alussa monista kaikkein vaarallisimmista ehdotuksistaan turvallisuuspolitiikan alalla.

Vaalikampanjansa aikana Trump kutsui puolustusliitto Natoa aikansa eläneeksi, lupasi repiä Iranin ydinohjelmasopimuksen, uhkaili Kiinaa, ehdotti Japanille omaa ydinasetta ja vihjaili, että Yhdysvallat siirtää lähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.

Seuraukset olisivat vähimmillään aiheuttaneet epävakautta ja pahimmillaan erittäin vaarallisen tilanteen Euroopassa, Lähi-idässä ja Tyynellämerellä. Nyt Trump on hissukseen peruuttanut kaikkein radikaaleimmista ehdotuksistaan. Yhdysvallat jatkaa Japanin ja Länsi-Euroopan puolustamista, vaikka Euroopan Nato-maat joutuvatkin maksamaan entistä isomman osan laskusta.”

Donald Trump näyttää siis epäröivän, jatkaako umpikujaan johtavalla tiellä, vai käyttääkö hyväksi mahdollista kääntöpaikkaa (cul de sac). Yhdysvaltojen, maailman, meidän kaikkien kannalta olisi onnellista, että Trump tulisi ”järkiinsä” ja kääntyisi tarjoutuvissa kääntöpaikoissa uuteen suuntaan, vaikkapa palaisi vanhoille jäljille. Mitään järkeä ei ole siinä, että päästää täydellä kaasulla umpikujaan ja todennäköisesti kovalla vauhdilla metsään. Todennäköiset vahingot olisivat korvaamattomia.

Jos presidentti Trumpin politiikkaan liittyykin paljon epävarmuutta, varmaa kuitenkin on, että aika pian meillä on uusi käsite, Trumpismi. Margaret Thatcher ja Ronald Reagan muodostuivat käsitteiksi. Neuvostoliitossa vallitsi pitkään Bresneviläisyys ja Kiinassa Maolaisuus. Kiinnostavaa nähdä, miten kuvaamme Trumpismia muutaman vuoden päästä.