Kiinan
Wuhanista alkanut koronakriisi ravistelee koko maailmaa. Tätä kirjoitettaessa (päivitetty 29.6.2020)
Worldometer -sivuston mukaan virus on sairastuttanut yli miljoonaa ihmistä ja yli 500 000 on jo kuollut. Yhdysvallat on omassa luokassaan, kuolleita jo yli 128 000, enemmän ehkä kuin USAn toien maailmansodan jälkeen käymissä sodissa amerikkalaisia on kuollut - Korean ja Vietnamin sodat mukaan lukien. Englanti, Brasilia, Italia ja Ranska ovat maita,
joissa on kuollut yli 30 000 ihmistä. Suhteellisesti pahin tilanne on kuitenkin Belgiassa, missä väestöön suhteutettuna jo yli 840 henkeä on kuollut miljoonaa asukasta kohden. Yhdysvalloissa tämä suhdeluku on noin 390 henkeä. Luvut ovat hurjia,
mutta ennusteiden mukaan ne ovat vasta alkua. Kuolleisuus Italiassa ja
Espanjassa on jo ehkä saavuttanut huippunsa, mutta mitään varmaa ei voi sanoa.
Vuosina 1918-1920
riehunut Espanjan tauti, oikeasti lintuinfluenssa, riehui kolmessa aallossa. Kaikkiaan
se tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Ehkä tällä kertaa pandemia pystytään
pysäyttämään jo ensimmäisellä kierroksella, mutta mitään varmaa ei voi sanoa.
Useat
kulkutaudit ovat lähteneet historiassa liikkeelle Kiinasta tai jostakin muusta
Aasian maasta. Usein epidemian alkusyy on ollut ihmisen, kotieläinten ja
villieläinten keskinäinen vuorovaikutus. Espanjan tauti sai alkunsa vastaavasti
Yhdysvalloista.
Tämän
kirjoituksen mielenkiinnon kohde ei ole kuitenkaan itse tauti, sen synty,
kulkeutuminen ja seuraukset, vaan ilmiö nimeltä kriisi. Tällä kertaa sanan
kriisi käyttö ei ole ollenkaan liioittelua. Minulle on aikanaan jäänyt
Kiina-harrastuksen yhteydessä mieleen kiinan kielen mielenkiintoinen yhteys
nimenomaan sanaan kriisi.
Kiinan
kielen kirjoitusmerkkien historia ulottuu kauas 4000-5000 vuoden taa.
Ensimmäiset merkit on löydetty kilpikonnan kilpiin piirrettynä. Näitä ns.
oraakkeliluita käytettiin asiantuntijoiden mukaan Shang-kaudella
ennustustarkoituksiin. Kirjassaan Kiinan kulttuuri (1990) Tauno-Olavi Huotari
ja Pertti Seppälä jaottelevat kiinan kielen kirjoitusmerkkien synnyn ja laadun
kuuteen eri ryhmään. Vanhimmat ovat kuvakirjoitusta. Monet merkit kiinan kielen
kirjoituksessa ovat kombinaatioita muista, osin enemmän konkreettisista
käsitteistä.
Alla
olevat merkit löytyvät google-kääntäjällä vastineiksi suomen kielen sanalle
kriisi. Asiantuntemukseni ei riitä tulkitsemaan niiden etymologista
syntyhistoriaa. Mielikuvissani tulkitsen ne kuitenkin kahden käsitteen
sanaparista, uhka ja mahdollisuus, tai alku ja loppu, tai syntymä ja kuolema.
危機 危机
Wéijī Wéijī
perinteinen yksinkertainen
Kiinnostavaa
tässä mielessä onkin ajatella, että käsiteilmaukset voivat koostua kahden
vastakkaisen käsitteen sanaparista, ikään kuin yin ja yang. Kriisin sanaparit:
Uhka Mahdollisuus
Loppu Alku
Riski, kuolema Syntymä
Kriisi on
siis samanaikaisesti uhka ja mahdollisuus, syntymä ja kuolema. Kun katselen ohessa
olevaa perinteistä kirjoitustapaa, voisin ajatella, että mahdollisuuksia on
monia ja uusia alkuja paljon. Ehkä se voisi tuoda myös toivoa.
Korona-kriisi
näyttää tällä hetkellä vain synkät puolensa. Ihmishenkien menetyksen lisäksi
tiedetään, että taloudelliset menetykset tulevat olemaan poikkeukselliset.
Yrityksiä kuolee, ihmisiä jää sen vuoksi työttömiksi, eri maiden kyky ylläpitää
yhteiskunnan hyvinvointipalveluja heikkenee. Silläkin on taas omat uhrinsa.
Tuhoutuvan
tilalle syntyy epäilemättä uutta. Suomenkin hallitus on jo alkanut puhua jälleenrakennuksesta,
termistä, joka hallitsi talous- ja yhteiskuntapoliittista keskustelua toisen
maailmansodan jälkeen 1950-luvulla. Sota tuhosi paljon luotuja rakenteita totaalisesti,
fyysisiä ja institutionaalisia, sekä myös ihmisiä, niin fyysisesti kuin
henkisestikin. Tuhojen jälkeen syntyy tarvetta luoda uutta. Sen aikaan saaminen
on yhteinen ponnistus.
Mielikuvitus
ei vielä riitä kuvittelemaan, mitä kaikkia uusia käyttäytymistapoja kriisiaika,
joka akuuttina jatkunee muutaman kuukauden, tuo tullessaan. Ehkä ilmeisin kuitenkin
on etätyön yleistyminen. Etätyötä on jo pitkään tehty ja se on vähin erin
yleistynyt. Kukaan ei voinut kuvitella, että jossakin vaiheessa tulisi
pakolliseksi tehdä hyvin suuri osa työstä etänä. Aikanaan se ei juuri ollut
mahdollistakaan. Nykyinen työ on suurelta osin sellaista, jota informaatio- ja
kommunikaatioteknologian välinein voidaan sitä tehdä missä vain.
Tämän päivän
(11.4.2020) Helsingin sanomien haastattelussa viime vuosien tunnetuimpia
historioitsijoita Yual Noah Harare sanoo, että etätyö on uusi normaali. Näin
voi ollakin, ainakin informaatiotyössä. Siitä huolimatta suorien kontaktien
tarve säilyy, oli pandemia tai ei.