Kiinalainen kriisi

Kiinan Wuhanista alkanut koronakriisi ravistelee koko maailmaa. Tätä kirjoitettaessa (päivitetty 29.6.2020) Worldometer -sivuston mukaan virus on sairastuttanut yli miljoonaa ihmistä ja yli 500 000 on jo kuollut. Yhdysvallat on omassa luokassaan, kuolleita jo yli 128 000, enemmän ehkä kuin USAn toien maailmansodan jälkeen käymissä sodissa amerikkalaisia on kuollut - Korean ja Vietnamin sodat mukaan lukien.  Englanti, Brasilia, Italia  ja Ranska ovat maita, joissa on kuollut yli 30 000 ihmistä. Suhteellisesti pahin tilanne on kuitenkin Belgiassa, missä väestöön suhteutettuna jo yli 840 henkeä on kuollut miljoonaa asukasta kohden. Yhdysvalloissa tämä suhdeluku on noin 390 henkeä. Luvut ovat hurjia, mutta ennusteiden mukaan ne ovat vasta alkua. Kuolleisuus Italiassa ja Espanjassa on jo ehkä saavuttanut huippunsa, mutta mitään varmaa ei voi sanoa.

Vuosina 1918-1920 riehunut Espanjan tauti, oikeasti lintuinfluenssa, riehui kolmessa aallossa. Kaikkiaan se tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Ehkä tällä kertaa pandemia pystytään pysäyttämään jo ensimmäisellä kierroksella, mutta mitään varmaa ei voi sanoa.

Useat kulkutaudit ovat lähteneet historiassa liikkeelle Kiinasta tai jostakin muusta Aasian maasta. Usein epidemian alkusyy on ollut ihmisen, kotieläinten ja villieläinten keskinäinen vuorovaikutus. Espanjan tauti sai alkunsa vastaavasti Yhdysvalloista.

Tämän kirjoituksen mielenkiinnon kohde ei ole kuitenkaan itse tauti, sen synty, kulkeutuminen ja seuraukset, vaan ilmiö nimeltä kriisi. Tällä kertaa sanan kriisi käyttö ei ole ollenkaan liioittelua. Minulle on aikanaan jäänyt Kiina-harrastuksen yhteydessä mieleen kiinan kielen mielenkiintoinen yhteys nimenomaan sanaan kriisi.

Kiinan kielen kirjoitusmerkkien historia ulottuu kauas 4000-5000 vuoden taa. Ensimmäiset merkit on löydetty kilpikonnan kilpiin piirrettynä. Näitä ns. oraakkeliluita käytettiin asiantuntijoiden mukaan Shang-kaudella ennustustarkoituksiin. Kirjassaan Kiinan kulttuuri (1990) Tauno-Olavi Huotari ja Pertti Seppälä jaottelevat kiinan kielen kirjoitusmerkkien synnyn ja laadun kuuteen eri ryhmään. Vanhimmat ovat kuvakirjoitusta. Monet merkit kiinan kielen kirjoituksessa ovat kombinaatioita muista, osin enemmän konkreettisista käsitteistä.

Alla olevat merkit löytyvät google-kääntäjällä vastineiksi suomen kielen sanalle kriisi. Asiantuntemukseni ei riitä tulkitsemaan niiden etymologista syntyhistoriaa. Mielikuvissani tulkitsen ne kuitenkin kahden käsitteen sanaparista, uhka ja mahdollisuus, tai alku ja loppu, tai syntymä ja kuolema.

危機     危机

Wéijī                                     Wéijī

perinteinen                           yksinkertainen

Kiinnostavaa tässä mielessä onkin ajatella, että käsiteilmaukset voivat koostua kahden vastakkaisen käsitteen sanaparista, ikään kuin yin ja yang. Kriisin sanaparit:

Uhka                                                      Mahdollisuus

         Loppu                                                 Alku

         Riski, kuolema                                 Syntymä

Kriisi on siis samanaikaisesti uhka ja mahdollisuus, syntymä ja kuolema. Kun katselen ohessa olevaa perinteistä kirjoitustapaa, voisin ajatella, että mahdollisuuksia on monia ja uusia alkuja paljon. Ehkä se voisi tuoda myös toivoa.

Korona-kriisi näyttää tällä hetkellä vain synkät puolensa. Ihmishenkien menetyksen lisäksi tiedetään, että taloudelliset menetykset tulevat olemaan poikkeukselliset. Yrityksiä kuolee, ihmisiä jää sen vuoksi työttömiksi, eri maiden kyky ylläpitää yhteiskunnan hyvinvointipalveluja heikkenee. Silläkin on taas omat uhrinsa.

Tuhoutuvan tilalle syntyy epäilemättä uutta. Suomenkin hallitus on jo alkanut puhua jälleenrakennuksesta, termistä, joka hallitsi talous- ja yhteiskuntapoliittista keskustelua toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla. Sota tuhosi paljon luotuja rakenteita totaalisesti, fyysisiä ja institutionaalisia, sekä myös ihmisiä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tuhojen jälkeen syntyy tarvetta luoda uutta. Sen aikaan saaminen on yhteinen ponnistus.

Mielikuvitus ei vielä riitä kuvittelemaan, mitä kaikkia uusia käyttäytymistapoja kriisiaika, joka akuuttina jatkunee muutaman kuukauden, tuo tullessaan. Ehkä ilmeisin kuitenkin on etätyön yleistyminen. Etätyötä on jo pitkään tehty ja se on vähin erin yleistynyt. Kukaan ei voinut kuvitella, että jossakin vaiheessa tulisi pakolliseksi tehdä hyvin suuri osa työstä etänä. Aikanaan se ei juuri ollut mahdollistakaan. Nykyinen työ on suurelta osin sellaista, jota informaatio- ja kommunikaatioteknologian välinein voidaan sitä tehdä missä vain.

Tämän päivän (11.4.2020) Helsingin sanomien haastattelussa viime vuosien tunnetuimpia historioitsijoita Yual Noah Harare sanoo, että etätyö on uusi normaali. Näin voi ollakin, ainakin informaatiotyössä. Siitä huolimatta suorien kontaktien tarve säilyy, oli pandemia tai ei.