sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Saunapuita perinnöksi


Tulevaisuuden tutkimusta harrastaneena ja myös ennusteita tehneenä on helppo nyt 75 ikävuoden lähestyessä tajuta oman tulevaisuuden rajallisuus. Väistämättä tulee mieleen kysymys, mitä minulta jää jälkipoville perinnöksi. Onko se henkistä vai jotakin konkreettista? Konkreettista on se, että viime ja tänä kesänä olen urakoinut mökillä polttopuiden tekemisessä. Hanke jatkunee myös kesällä 2020 – jos Luoja suo.

Mökillä tarvitaan polttopuita jatkuvalämmitteiseen saunaan sekä rannan grilliin. Vuosittain niissä kuluu klapeja ehkä 1 – 2 kuutiota. Sen lisäksi mökillämme on savusauna, jonka polttopuut ovat taas eri juttu.

Savusaunan uunissa poltetaan leppäklapeja tai melkein halkoja, koska uuniin mahtuu puolen metrin puut. Savusaunan polttopuutarve on vähentynyt, koska muiden kuin kirjoittajan mökkilomat ovat lyhentyneet. Minulle vaihtoehdoksi on lisäksi tullut Juokslahdelle siirretyt Suomen saunakulttuuri yhdistyksen savusaunat. Käyn siellä 4 – 5 kertaa kesässä. Olen itsekin yhdistyksen jäsen. Aikanaan Eero Heinon mökille tekemät leppähalot riittävätkin nykykulutuksella vielä yli kymmeneksi vuodeksi.

Saunan ja rantagrillin polttopuiden tekemisen syy oli tällä kertaa mökin lähistöllä suoritetussa harvennushakkuussa ja pienessä avohakkuussa, jotka hakkuut teetin vuoden 2018 keväällä. Silloin sovimme ostajan kanssa, että kuivat ja puolilahonneet puut jäävät maanomistajalle.

Polttopuuta kertyikin pieneltä hakkuualueelta aika paljon. Vuoden 2018 kesällä pätkin pöllit ja rangat moottorisahalla ja pilkoin ne halkaisukoneella - varmasti kaikkiaan lähes 20 kuutiota. Loput puista oli tarkoitus pieniä tänä kesänä. Tukkien ja rankojen katkominen klapimittaan onkin jo tätä kirjoitettaessa tehty. Laskeskelin, että pöllikasasta tulee vielä noin 15 kuutiota klapeja.

Eikä tässä kaikki. Talvella 2018/19, eli viime talvena Vaherin ylitti merkillinen sääilmiö. Pilvilautta kulki ylängön yli noin 180 – 200 metrin korkeudella meren pinnasta laskien. Alueen korkeuskäyrät yltävät vastaavasti noin 170 – 190 metrin korkeuteen. Siellä missä puusto ylti pilvikerrokseen saakka, puihin kertyi niin paljon jäätävää lumimassaa, että puiden latvat katkeilivat. Lähimetsissä onkin nyt sadoittain katkenneita kuusia. Tukkipuun kokoisten puiden latvoja on pudonnut maahan 3 – 5 metrin pituisina pätkinä.

Samaan aikaan lumisade taivutti myös ohuempia koivuja ja muita lehtipuita, usein ohi kulkevalle tielle. Paikalliset ihmiset luonnollisesti raivasivat tielle taipuneet puut. 

Hakkuutähteiden lisäksi tämän kesän urakkaan kuului siis lumen kaatamien ja katkomien puiden kerääminen polttopuuksi. Kovin mittavaan urakkaan eivät aika ja voimat kuluvan kesän aikana riittäneet. Keräsin kuitenkin tien varsille kaatuneet ja katkotut puut kasoihin. Samoin aivan lähimetsän latvat ja maahan taipuneet koivut. Naapuritalon isäntä tuo ne mökille ensi kesän polttopuuprojektia varten.

Viime kesänä tehtyjen noin 15 – 20 polttopuumotin lisäksi kesän 2019 urakka ja mahdollisesti kesä 2020 tuovat lisää toiset 15 – 20 mottia klapeja. Näin ollen kulutus huomioon ottaen polttopuita pitäisi olla varastossa noin 15 vuoden varalle, ehkä pitempäänkin.

Tähän mennessä tehdyt ja mahdollisesti ensi kesänä tehtävät polttopuut on varastoitu tai tulevat varastoiduksi betoniteräsverkosta rakennettuihin, halkaisijaltaan 4 metrin läpimittaisiin torneihin. Korkeutta niillä on reilu pari metriä. Hain Jämsän keskustan lähellä olevan kuljetusliikkeen pihalta rikkoutuneita ja käytöstä poistettuja puisia kuljetusalustoja. Kun polttopuutornit rakennetaan alustoista tehdyn pohjan päälle, puut kuivuvat hyvin ja pysyvät kuivina.

Pitkän päälle metalliverkolla kehystetyt polttopuutornit ovat osoittautuneet käytössä hieman hankaliksi. Niistä on vähän vaikea ottaa puita päivittäiseen tarpeeseen. Niinpä vuoden 2020 urakkana tulisi olla suojaavan katoksen rakentaminen polttopuille. Tarkoitus on rakentaa se väljäksi niin, että puut ovat suojassa vesisateelta ja lumelta, mutta josta katoksesta puiden hakeminen on helppoa.

Kolmen kesän urakoinnin tuloksena mökillä on siis polttopuita ehkä jopa 15 vuodeksi tai enemmäksikin. Näin laskien polttopuu-urakat ovat omalta osaltani jo tässä ellen muuten halua jatkaa – esimerkiksi omaksi ilokseni. Saunapuita on siis todennäköisesti vielä jälkeenikin jälkipolvien tarpeisiin.

Jälkipolvien saunapuutarpeiden tyydyttäminen ei ole turvattu vain tehdyillä puuvarastoilla. Istutin mökin viereisen hakkuualueen, mistä suuri osa tehdystä polttopuusta on peräisin, kuluneena kesänä koivulle. Siitä on tarkoitus kasvattaa aikaisemmassa blogissani (20.6.2018) kirjoitettu Kalle-papan koivikko.

Jos hanke onnistuu, minkä pyrin varmistamaan, 15 – 20 vuoden kuluessa koivikko on jo mitassa, missä sitä on syytä harventaa. Näin halukkaat ja kykenevät saavat hyvää saunapuuta aivan mökin vierestä. Samalla koivikon kasvu komeaksi varmistuu.  

Sekä sauna että saunapuut, vihtoja unohtamatta, ovat suomalaisen kulttuurin syvintä olemusta. En ole ainoa suomalainen, jonka parhaita nautintoja on saunan löyly ja löylyn jälkeinen jäähdyttely saunan kupeella. Saunapuut ovat siten parasta perintöä, mitä jälkipolville voi sekä konkreettisesti että tapakulttuurina jättää.