Tulevaisuuden tutkimusta
harrastaneena ja myös ennusteita tehneenä on helppo nyt 75 ikävuoden lähestyessä
tajuta oman tulevaisuuden rajallisuus. Väistämättä tulee mieleen kysymys, mitä
minulta jää jälkipoville perinnöksi. Onko se henkistä vai jotakin
konkreettista? Konkreettista on se, että viime ja tänä kesänä olen urakoinut
mökillä polttopuiden tekemisessä. Hanke jatkunee myös kesällä 2020 – jos Luoja suo.
Mökillä tarvitaan polttopuita
jatkuvalämmitteiseen saunaan sekä rannan grilliin. Vuosittain niissä kuluu klapeja
ehkä 1 – 2 kuutiota. Sen lisäksi mökillämme on savusauna, jonka polttopuut ovat
taas eri juttu.
Savusaunan uunissa poltetaan
leppäklapeja tai melkein halkoja, koska uuniin mahtuu puolen metrin puut.
Savusaunan polttopuutarve on vähentynyt, koska muiden kuin kirjoittajan
mökkilomat ovat lyhentyneet. Minulle vaihtoehdoksi on lisäksi tullut
Juokslahdelle siirretyt Suomen saunakulttuuri yhdistyksen savusaunat. Käyn
siellä 4 – 5 kertaa kesässä. Olen itsekin yhdistyksen jäsen. Aikanaan Eero Heinon mökille tekemät leppähalot riittävätkin nykykulutuksella vielä yli kymmeneksi
vuodeksi.
Saunan ja rantagrillin polttopuiden
tekemisen syy oli tällä kertaa mökin lähistöllä suoritetussa harvennushakkuussa ja
pienessä avohakkuussa, jotka hakkuut teetin vuoden 2018 keväällä. Silloin
sovimme ostajan kanssa, että kuivat ja puolilahonneet puut jäävät
maanomistajalle.
Polttopuuta kertyikin pieneltä
hakkuualueelta aika paljon. Vuoden 2018 kesällä pätkin pöllit ja rangat
moottorisahalla ja pilkoin ne halkaisukoneella - varmasti kaikkiaan lähes 20 kuutiota.
Loput puista oli tarkoitus pieniä tänä kesänä. Tukkien ja rankojen katkominen
klapimittaan onkin jo tätä kirjoitettaessa tehty. Laskeskelin, että
pöllikasasta tulee vielä noin 15 kuutiota klapeja.
Eikä tässä kaikki. Talvella 2018/19,
eli viime talvena Vaherin ylitti merkillinen sääilmiö. Pilvilautta kulki
ylängön yli noin 180 – 200 metrin korkeudella meren pinnasta laskien. Alueen
korkeuskäyrät yltävät vastaavasti noin 170 – 190 metrin korkeuteen. Siellä
missä puusto ylti pilvikerrokseen saakka, puihin kertyi niin paljon jäätävää
lumimassaa, että puiden latvat katkeilivat. Lähimetsissä onkin nyt sadoittain
katkenneita kuusia. Tukkipuun kokoisten puiden latvoja on pudonnut maahan 3 – 5
metrin pituisina pätkinä.
Samaan aikaan lumisade taivutti myös ohuempia
koivuja ja muita lehtipuita, usein ohi kulkevalle tielle. Paikalliset ihmiset luonnollisesti
raivasivat tielle taipuneet puut.
Hakkuutähteiden lisäksi tämän kesän urakkaan
kuului siis lumen kaatamien ja katkomien puiden kerääminen polttopuuksi. Kovin
mittavaan urakkaan eivät aika ja voimat kuluvan kesän aikana riittäneet.
Keräsin kuitenkin tien varsille kaatuneet ja katkotut puut kasoihin. Samoin
aivan lähimetsän latvat ja maahan taipuneet koivut. Naapuritalon isäntä tuo ne
mökille ensi kesän polttopuuprojektia varten.
Viime kesänä tehtyjen noin 15 – 20 polttopuumotin
lisäksi kesän 2019 urakka ja mahdollisesti kesä 2020 tuovat lisää toiset 15 –
20 mottia klapeja. Näin ollen kulutus huomioon ottaen polttopuita pitäisi
olla varastossa noin 15 vuoden varalle, ehkä pitempäänkin.
Tähän mennessä tehdyt ja mahdollisesti
ensi kesänä tehtävät polttopuut on varastoitu tai tulevat varastoiduksi
betoniteräsverkosta rakennettuihin, halkaisijaltaan 4 metrin läpimittaisiin torneihin.
Korkeutta niillä on reilu pari metriä. Hain Jämsän keskustan lähellä olevan
kuljetusliikkeen pihalta rikkoutuneita ja käytöstä poistettuja puisia
kuljetusalustoja. Kun polttopuutornit rakennetaan alustoista tehdyn pohjan
päälle, puut kuivuvat hyvin ja pysyvät kuivina.
Pitkän päälle metalliverkolla kehystetyt
polttopuutornit ovat osoittautuneet käytössä hieman hankaliksi. Niistä on vähän
vaikea ottaa puita päivittäiseen tarpeeseen. Niinpä vuoden 2020 urakkana tulisi
olla suojaavan katoksen rakentaminen polttopuille. Tarkoitus on rakentaa se
väljäksi niin, että puut ovat suojassa vesisateelta ja lumelta, mutta josta katoksesta
puiden hakeminen on helppoa.
Kolmen kesän urakoinnin tuloksena
mökillä on siis polttopuita ehkä jopa 15 vuodeksi tai enemmäksikin. Näin
laskien polttopuu-urakat ovat omalta osaltani jo tässä ellen muuten halua
jatkaa – esimerkiksi omaksi ilokseni. Saunapuita on siis todennäköisesti vielä
jälkeenikin jälkipolvien tarpeisiin.
Jälkipolvien saunapuutarpeiden
tyydyttäminen ei ole turvattu vain tehdyillä puuvarastoilla. Istutin mökin viereisen
hakkuualueen, mistä suuri osa tehdystä polttopuusta on peräisin, kuluneena
kesänä koivulle. Siitä on tarkoitus kasvattaa aikaisemmassa blogissani
(20.6.2018) kirjoitettu Kalle-papan koivikko.
Jos hanke onnistuu, minkä pyrin
varmistamaan, 15 – 20 vuoden kuluessa koivikko on jo mitassa, missä sitä on
syytä harventaa. Näin halukkaat ja kykenevät saavat hyvää saunapuuta aivan
mökin vierestä. Samalla koivikon kasvu komeaksi varmistuu.
Sekä sauna että saunapuut, vihtoja
unohtamatta, ovat suomalaisen kulttuurin syvintä olemusta. En ole ainoa
suomalainen, jonka parhaita nautintoja on saunan löyly ja löylyn jälkeinen jäähdyttely
saunan kupeella. Saunapuut ovat siten parasta perintöä, mitä jälkipolville voi
sekä konkreettisesti että tapakulttuurina jättää.
