60-luvun hurmio

Aikakausia ja ajan kulua on ollut tapana hahmottaa vuosikymmen kerrallaan noudattamiemme kalentereiden mukaisesti.   Sanotaan, että 20-luku oli iloista aikaa. 40-luvun alkua leimasivat maailmansodan synkät vuodet. Parhaillaan näyttää nostalgisesti nousevan esiin 70-luku, sen vaatetus, vapaa-ajan viettotavat, matkailu, elintaso sekä elämänmuoto kokonaisuudessaan.

Jokaiselle ihmiselle voimakaimpana piirtyvät muistiin lapsuuden ja nuoruuden vuosikymmenet. Se on ymmärrettävää, koska silloin kaikki koettu oli uutta ja siinä mielessä ainutlaatuista. Kokemus ja toisto eivät olleet latistaneet tunne-elämyksiä vaan kaiken uuden koki koko voimallaan. Aika ajoin yhteiskunnan ja koko ympäristön muutokset ovat myös niin merkittäviä ja leimaa antavia, että nekin luonnehtivat koko aikakautta.

Itse nuoruuden 1960-luvulla eläneenä koki tuon ajan tällaisena murroskohtana, uuden aikakauden alkuna. Silloin suuret ikäluokat ottivat ryminällä paikkansa yhteiskunnassa ja vallitsevassa elämänmuodossa. Suuret ikäluokat – esimerkiksi Suomessa – syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, 1940-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa. Omalla painollaan nämä lapsilaumat vaikuttivat ympäristöönsä, alkaen synnytyssairaaloista, kouluihin, pihoille, mäille ja metsiin. Lapsia oli ympäri maan joka paikassa ja paljon.

Voidaan perustellusti sanoa, että 1960-luvun alkuun saakka henkinen ilmapiiri ja yhteiskunnan arvot muotoutuivat sodan käyneen ja jälleenrakennuksesta vastanneen ikäluokan johdolla. Suomi oli silloin kulttuuriltaan tavattoman yhtenäinen ja arvoiltaan konservatiivinen.

Taide yleensä, ja myös musiikki ja viihde mukaan luettuna, heijastaa usein vallitsevaa ajankuvaa. Myös 60-luvun tuloa voi peilata musiikin muutosten kautta. Viihdemusiikin puolella 60-luvun selvä saumakohta oli rautalankamusiikin tuloa perinteisen iskelmän valtaamaan Suomeen vuosikymmen alussa.  Kun rautalankamusiikki alkoi soida lavoilla ja klubeilla, koki aikakauden nuori uuden ajan koittaneen.

Uusi viihdemusiikki valtasi nopeasti nuorisokulttuurin yli Euroopan ja vähitellen yli koko maailman. Nuorisomusiikki ennakoi nykyajan keskeisintä piirrettä, globalisaatiota. Musiikillisestikin maailma oli aikaisemmin jakaantunut hyvin erilaisiin kulttuureihin. 1960-luvulla alkoi nuorisokulttuurin maailmanvalloitus ja yhteisten sävelten löytäminen maasta ja maanosasta riippumatta.

Eurooppalaiset ja amerikkalaiset artistit sekä yhtyeet olivat edelläkävijöitä. Tunteet ja niiden tulkinnat ovat kuitenkin inhimillisesti yhteisiä kaikille ihmisille taustasta huolimatta. Erilaiset tyylit puhuttelevat kuitenkin ihmisiä eri tavoin. Joillekin sopii enemmän raju rock, toiset kaipaavat melodisempia sävyjä. Rokkareista the Rolling Stones oli ensimmäisiä, jotka löivät itsensä läpi ympäri maapallon. Kappale Satisfaction oli tuttu muillekin kuin rokkareille, ja luonnehti osaltaan aikakauden ajatusmaailmaa.

Toinen englantilainen yhtye, the Beatles suorastaan räjäytti tajunnan. Yhtye sai nuorisosta, erityisesti tytöistä fanaattisesti hurmioituvan fanijoukon. Vastaavaa fanitusta oli tosin nähty aikaisemminkin, esim. Elviksen ja Paul Ankan aikaansaamana, mutta beatles-mania leimasi ilmiönä koko 60-lukua. Ilmiöön kuului yhtyeen tuottamat lukuisat, upean melodiset kappaleet, jotka nousivat klassikoiksi. Sanottiin, että Yesterday soi yhteen aikaan joka hetki jonkin amerikkalaisen radioaseman lähetyksessä.

The Beatles ei vaikuttanut vain ajan musiikilliseen makuun ja ilmeeseen, vaan myös nuorison käyttäytymiseen ja muotiin. Aluksi yhtyeen jäsenten siistiä, pitkää tukkaansa päiviteltiin. Itsekin olin tästä hieman hämmentynyt nähtyäni heidän ensimmäisen elokuvansa Hard days night Lontoossa vuonna 1964. Kun muutama vuosi kului, niin ajokortissani komeili pitkätukkaisen pojan kuva. Nyt sitä voi muistaa haikeudella.

Oma musiikkimakuni ei oikein kulkenut sen paremmin rokin kuin Beatlesin musiikin suuntaan. 60-luvulla vaikuttivat monet muutkin ajatussuunnat. Niitä luonnehtivat mm. protestilaulut ja ns. hippimusiikki. Itse en ehkä liikkunut aivan Hair-musikaaliin maailmaan saakka, vaikka vesimiehen aika kiinnostikin. Eniten tajuntaani iski Bob Dylanin musiikin jalanjäljissä kulkenut kahden miehen ja yhden naisen yhtye ja sen musiikki. Peter, Paul ja Mary tekivät hyvin herkkää ja aikakauden ajatusmaailmaa tulkitsevaa musiikkia.  Suurten linjojen lisäksi heillä oli koskettavaa sanomaa kullekin yksilölle.

Itseäni viehätti erityisesti yhtyeen tulkitsema Lemon Tree, joka kertoo nuoren miehen yrityksistä luoda suhde kauniimpaan sukupuoleen. Liekö asiaan aina liittyvä epävarmuus puhutellut?

Peter, Paul and Mary:         Lemon Tree

When I was just a lad of ten, my farther said to me,

“Come here and take a lesson from lovely lemon tree”

“Don’t put your faith in love, my boy”, my farther sad to me.

“I fear you ‘ll to find that love is like the lovely lemon tree”.

Lemon tree very pretty and the lemon flower is sweet.

But the fruit of the poor lemon is impossible to eat.

Etc.

"Happamia ovat, sanoi .."

1960-luvun kuvaan liittyy olennaisesti henkilökohtaisen musiikillisen tai muun tunnehurmion ohella maailmankuvan olennainen laajentuminen. Kokemuspiirin laajentuminen oli niin fyysistä kuin henkistäkin. Eurooppaan lähdettiin hommiin ja reissaamaan vaikka interrailiä ei vielä silloin ollutkaan. Naapurimaa Ruotsin ohella, Keski- ja Etelä-Eurooppa sekä Brittein saaret tulivat näin tutuiksi. Etevimmät pääsivät vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin.

Maailmankuva laajeni myös siten, että noteerasimme kolmannen maailman, köyhyyden teollisuusmaiden ulkopuolella. Taksvärkillä kerättiin varoja kehitysmaiden ihmisten auttamiseksi. Vastuuntunne muistakin kuin itsestä oli voimakas. Se kohdistui myös kotimaan heikko-osaisiin pultsareista alkaen. Syntyi ns. yhden asian liikkeitä.

Keskeinen sana maailmankuvan laajentumisessa oli tiedostaminen. Ajattelimme, että ongelmat ja vääryydet voidaan poistaa, kun itse ja meidän kauttamme muut tiedostavat maailman todellisuuden. Usko valistukseen ja moraaliseen voimaan oli ehdoton. Oli vahva tunne siitä, että voimme toimillamme muuttaa maailman paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Voisi olettaa, ettei vastaavaa niin voimakasta ja vilpitöntä uskoa enää voi nuorissakaan syntyä. Reaalimaailma on osoittautunut paljon monimutkaisemmaksi ja vaikeammin muutettavaksi kuin uskoimmekaan. Tiedostaminen oli kuitenkin olennainen osa 60-luvun hurmosta ja euforiaa.