Onnen valloittaminen

Löysin aikanaan isäni kirjahyllystä Bertrand Russellin kirjoittaman, suomennetun teoksen Onnen valloittaminen, The Conquest of Happiness. Bertrand Russell oli englantilainen, ja 1900-luvun suosituimpia ja tunnetuimpia filosofeja. Luin kirjan lukiovuosinani 1960-luvun alussa. Mieleeni  jäi ajatus, jonka mukaan ihmisellä on huono tuuri, jos hänellä ei ole kotiseudullaan kumppania, jonka kanssa voisi käydä inspiroivaa ja ajatuksia synnyttävää vuoropuhelua. Russellillahan oli itsellään tapana tehdä viikonvaihteissa pitkiä, kymmenien kilometrien kävelylenkkejä hengenheimolaistensa tai ystäviensä kanssa. Tuntikausia kestäneet vaellukset nummilla antoivat mahdollisuuden ajatustenvaihtoon. Oma kokemukseni on, nyt yli 70-vuotiaana, että ihmisellä on hyvä tuuri, jos hänellä on lähistöllään ihmisiä, joiden kanssa voi käydä inspiroivia keskusteluja.

Tämä lienee kuitenkin useimpien tavoite ja pyrkimys. Inspiroiva vuorovaikutus kanssaihmisten kanssa - mikä sen motiivi kulloinkin onkin - luo energiaa ja elämänuskoa. Sosiaalisuus on selviytymisen perusedellytys, menestymisestä puhumattakaan. Tavoitellun onnen – mitä se sitten itse kullekin onkaan – ohella olennaista on itsensä merkitykselliseksi tunteminen.

Pohdin tätä seikkaa jo aikanaan Maaseudun tulevaisuuden kolumnissa (MT Taloustutka 31.8.2009), missä siteerasin George Orwellin ajatuksia teemasta: Miksi kirjoitin? Orwell näki oman kirjoitustyönsä motiiveina neljä mahdollista syytä. Ensinnäkin hän mainitsi turhamaisuuden, ts. halun tuoda esiin omaa itseään. Toisena kirjoittamisen motiivina Orwell mainitsi pyrkimyksen taiteellisiin päämääriin, missä kirjoittaminen on yksi kehittämisen ja taiteen laji. Kolmas seikka on halu tuoda esiin historiallisia ja ajankohtaisia tosiasioita, joilla voi olla merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle, ts. halua jakaa tietoa. Neljäntenä ja viimeisenä syynä Orwell piti pyrkimystä vaikuttaa päätöksentekoon, ts. poliittista vaikuttamista.

Pohdin näitä myös omalta kannaltani. En ryhdy enää kertaamaan kahdeksan vuoden takaisia ajatuksiani. Voin vain todeta, että tavoitteeni on nyt tuoda esiin jonkin minulle tärkeän, ja ehkä erilaisen näkökulman. Toivon tietenkin, että se kiinnostaa tai huvittaa myös mahdollista lukijaa, koska tämä on julkinen foorumi. Kirjoittaminen on minulle luonteenomainen tapa osallistua sosiaaliseen mediaan ja siten vuorovaikutukseen - vaikka virtuaaliseen - muiden kanssa. Ennen kaikkea se on osa prosessia, missä selkiytän ajatuksiani ja saan ehkä siitä tyydytystä.

Tämä pitkä johdatus aiheeseen lähti liikkeelle, kun luin Maailman talousfoorumin jakaman artikkelin japanilaisten pitkän iän salaisuudesta. Se on ehkä ikigai. Mutta mitä ikigai tarkoittaa ja mitä se merkitsee minulle? Ikigai koostuu kahdesta käsitteestä, kuten japanissa ja kiinassa usein. Sanan alkuosa tulee japanin sanasta ikiru, joka tarkoittaa suomen kielessä sanaa elää. Japanin sana kai tarkoittaa puolestaan merkitystä tai tarkoitusta. Ikigain voi kai siis suomentaa elämän tarkoitukseksi tai syyksi elää.

En ole kielen tutkija - japanin kielestä puhumattakaan, joten edellä esitetty tulkinta saattaa olla varsin kapea ikigai -sanan laajaan merkitykseen nähden.  Sanan sisältöä voi luonnehtia nimittäin neljällä 
kysymyksellä (seuraavassa englanniksi):
What do you love?
What are you good at?
What does the world need from you?
What can you get paid for?

Kuten tiedetään, kukin näistä englannin kielen käsitteistä tai oheisista kysymyksistä laajenee taas moneen suuntaan. Esimerkiksi love tarkoittaa paljon muutakin kuin rakkautta toista ihmistä kohtaan, se on innostusta, kiinnostusta, intohimoa, tehtävää, huolenpitoa jne.

Pohdin lopuksi yllä olevia kysymyksiä kuluneen kesän kokemuksien pohjalta. Jo keväällä päätin, että kesän monien tehtävien ja hankkeiden joukossa on yksi ylitse muiden, se on majan rakentaminen Vaherin mökille yhdessä pojanpojan Tommin (5v) kanssa. Olimme sitä suunnitelleet koko kevään ja lähtökohtana oli majan rakentaminen puuhun. Kun mökillä ei ollut sopivaa puuta, päätimme tehdä majan pylväille.

Hankkeen motiivina oli Tommin innostus, joka tarttui pappaan. Inspiraation ja motivaation syy on tietysti tässä yhteydessä verisukulaisuus, halu osallistua ja auttaa jälkipolven taivalta elämän alkuvaiheessa. Minun tehtäväni ei ole kieltää eikä käskeä vaan ohjata, neuvoa ja avustaa, jos sellaiseen on tarvis. Olennaista on tietysti vuorovaikutus sukupolvien yli.

Majan rakentamisessa on kyse myös osaamisesta. Olenko riittävän taitava viemään hankkeen toivottuun päätökseen? En ole kokenut, että olisin erityisen kätevä puusepän tai kirvesmiehen töissä. Vuosien mittaan olen kuitenkin tehnyt lukuisia isompia ja pienempiä rakennelmia, joiden tarkoitus on helpottaa tai parantaa arkipäivän elämää niin mökillä kuin kotona, tai Viialan talossa. Jokainen osaa paljon, jos vain ryhtyy hommaan ja – kuten sanotaan – työ tekijäänsä opettaa. Jokainen loppuun saatettu, onnistunut projekti antaa tyydytystä ja vahvistaa itsetuntoa. Maja onnistui mielestäni ihan hyvin.

Millä tavalla se sitten paransi maailmaa? Tuskin kovin merkittävästi. Eniten sillä tullee olemaan vaikutusta jälkipolvien, pojanpojan ja poikien tyttärien kautta. He saivat kokemuksen – ja voi kai sanoa elämyksen – yhdessä tekemisestä, työn loppuun saattamisesta ja onnistumisesta. Heilläkin on tunne, että tämän minä olen saanut aikaan. Toivotaan, että se kertautuu tulevassa elämässä.

Oliko tähän varaa? Oli oikein hyvin. Käytin majan materiaalina muihin tarkoituksiin tuotettuja lankkuja ja lautoja sekä hain metsästä kaatuneita puita pylväiksi ja muiksi rakenteiksi. Kallein osa, mitä jouduin ostamaan, olivat majan huopakaton aineet, jotka maksoivat 130 euroa.

Täyttikö tämä hanke ikigain osoittaman tehtävän? Mielestäni oikein hyvin tämänkin. Tärkeintä oli, että tenavat saivat elämyksen elämää varten. Minuun heidän innostuksensa tarttui ja yhteistyö vahvisti yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Kun Tommi rakennusprojektin lopulla sanoi, että vanhana hän haluaa olla samanlainen kuin pappa, pappa sai palautetta, jonka merkitys onnellisuuden kokemuksessa on hyvin suuri. Vaikea ennustaa, lisääkö tunne vuosia elämään, mutta jäljellä olevat tulevat olemaan paljon merkityksellisempiä.