Vanhan valokuvan tarinat

Julkaisimme äskettäin (lokakuussa 2019) kirjan Jämsän yhteiskoulun seniorien puheenvuoroja. Kirjan kanteen valitsimme vanhan valokuvan Jämsänjoesta, sillalta satamaan päin. Kuvan oli ottanut 1960-luvun alussa luokkatoverimme Eero Leppämäki. Minulle tuo yksi kuva toi mieleen lukuisia tarinoita Jämsästä ja Jämsän historiasta. Niistä monet kiteytyvät tuohon kuvaan joesta.

Yksi tarina koski pitkäaikaisen senioritoverimme elämäntyötä. Jämsänkoskelainen Jukka Virtanen kävi oppikoulun Jämsässä. Hän kuului ikäryhmään, josta tuli monta valtakunnallisestikin vaikuttanutta henkilöä, kuten kuvaamataidonopettajamme, professori Antti Hassi, radio- ja tv-toimittaja Aarne Tanninen, ja monet muut. Jukka Virtasesta tuli ehkä tunnetuin Jämsän yhteiskoulun seniori.

Jukalle oli ominaista, että hän tunsi voimakasta yhteenkuuluvuutta kotiseutuunsa. Hänen yksi tunnetuimmista kappaleistaan on Katson maalaismaisemaa. Sen sanoissa hän piirtää terävän, osuvan ja tunteikkaan kuvan kotiseudustaan. Monilla tämän laulun sanoituksen mielikuvilla oli todellinen esikuva hänen omassa lapsuudessaan ja kokemuspiirissään. Jukan omien sanojen mukaan esimerkiksi Lindin Kaisan odotuksen esikuvana oli Ilkan rouva, joka tuolloin odotti Tapani Ilkkaa, tunnettu jämsäläinen hänkin. Myös laulun konstaapelilla oli esikuva elävässä elämässä. 

Katson maalaismaisemaa, sanat Jukka Virtanen 1971:

Pian tippuu jälleen lehdet pihapuun
Pojat koulutiellä joutuu tappeluun
Vanha maitoauto vartin myöhästyy
Jossain viheltelee yksinäinen pyy


Eilen Lindin Kaisan kaupan luona näin
Taitaa taaskin raukka olla pieniin päin
Meitä pyysi pärekattotalkoisiin
Kun hän lainakirvestä vei naapuriin

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Kuinka onnellinen voikaan olla hän
Joka täällä vain saa aina asustaa
Maalaismaisemaa en saata unohtaa

Kun vein tänään kilon hauen pappilaan
Saapui samaan aikaan papin kansliaan
Myöskin konstaapeli kera nuorikon
Varmaan toisen kylän neitosia on

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Kuinka onnellinen voikaan olla hän
Joka täällä vain saa aina asustaa
Maalaismaisemaa en saata unohtaa

Pojat poimii tuolla kastematojaan
Vanhus kulkee ohi kirkkomaan
Ensiviikkoon soutuveneen korjuu jää
Kylän yllä alkaa ilta hämärtää

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Kuinka onnellinen voikaan olla hän
Joka täällä vain saa aina asustaa
Maalaismaisemaa en saata unohtaa

Maalaismaisemaa en saata unohtaa

Sanoituksessaan Jukka kiteyttää aivan uskomattomalla tavalla niin kotiseutunsa Jämsänjokilaakson historian kuin myös eilisen. Sanoissa ilmenee ihmisen elämänkaari, syntymästä kirkkomaahan. Kenties surumieleiseen sävyyn liittyy hieman huolta myös tulevasta.

Miten Jukka Virtanen liittyy valokuvaan Jämsänjoesta? Hyvinkin voimakkaasti ja tunnepitoisesti. Jukka Virtanen poistui keskuudestamme syksyn alussa, ensimmäisenä päivänä syyskuuta. Ehkä juuri lehtien alkaessa pudota pihapuista, parhaaseen ruskan aikaan.

Jukan toiveen mukaan hänen poikansa Ville Virtanen laski isänsä tuhkan Jämsänkosken koskien yläjuoksulle, virtaavaan veteen. Kulkeutuvatko Jukka Virtasen tuhkahiukkaset hiljalleen virtaavan joen mukana ohi kirjan kansikuvan maiseman, sitä emme voi tietää? Voimme vain ajatella niin, ja ehkä niin voi tapahtua.

Hiljaa virtaa - Jämsänjoki.