Valoa talouden tunneliin

Taas kerran voi sanoa, että elämme poikkeuksellisia aikoja. Suomen kansantalouden kehitys on ollut jo vajaan seitsemän vuoden ajan niin laimeaa, etten sanoisi heikkoa, että nykypäivää ja etenkin tulevaisuutta joudutaan katsomaan aivan eri lailla kuin mihin olemme Toisen maailmansodan jälkeen tottuneet. Toisen maailmansodan päättymisestä tulee Suomen osalta kuluneeksi talven aikana 70 vuotta, joten ihan jokapäiväisestä muutoksesta ei ole kysymys.

Millä tavalla nykytila on sitten erilainen? Hyvän vertailukohdan antaa vuonna 2008 laadittu ja seuravan vuonna hyväksytty Ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma. Tuo silloisen Vanhasen hallituksen aikana laadittu ohjelma perustui parhaiden talousasiantuntijoiden käsitykseen talouden ja yhteiskunnan kehityksestä aina vuoteen 2030 saakka. Energia- eikä etenkään ilmastopolitiikkaa ei voi suunnitella vain muutamaksi vuodeksi eteenpäin vaan tähtäin täytyy olla vuosikymmenien päähän.

Vuonna 2008 asiantuntijat arvioivat Suomen talouden kasvavan noin 2,3 prosenttia vuodessa aina vuoteen 2020 ja 1,8 prosenttia vuodessa siitä eteenpäin. Ennustetta ei voinut pitää yltiöoptimistisena, koska vuosina 1980 – 2008 talous oli kasvanut keskimäärin 2,6 prosenttia vuodessa, vaikka aikaväliin sijoittui 1990-luvun alun raju lama. 

Todellisuudessa Suomen talous on nyt bruttokansantuotteella mitattuna pienempi kuin vuonna 2008, itse asiassa se on reaalisesti vuoden 2006 tasolla. Ennusteet kuluvan vuoden ja vuoden 2015 kasvuksi eivät lupaa, että Suomen talous saavuttaisi vielä ensi vuonna edes saman tason kuin vertailuvuonna 2008.  Tulemme siis ensi vuonna eläneeksi keskimääräisesti nollakasvun aikaa jo yhdeksän vuotta. Suomen talous on ensi vuonna runsaan viidenneksen, eli yli 20 prosenttia pienempi kuin mihin vuoden 2008 ennusteet olisivat johtaneet. Kun kansansantalouden koko on vuonna 2014 noin 200 miljardia euroa, sen pitäisi ennusteiden mukaan olla jo 245 – 250 miljardia euroa.

Luvut ovat tietysti sinänsä abstrakteja eivätkä kerro paljon reaalimaailman tilanteesta. Vaikutukset kuitenkin hahmottuvat paremmin, kun tiedämme, että talouskasvu heijastuu suoraan mm. verotuloihin. Arviot valtiontalouden alijäämästä vaihtelevat 6 – 10 miljardin väillä. Alijäämällä on paineita tulevaisuudessa vain kasvaa, kun suuret ikäluokat tulevat nykyistä enemmän hoitoa tarvitsevaan ikään, ehkä 10 – 15 vuoden kuluessa. Jos talous olisi kasvanut oletetulla tavalla, merkittävää alijäämää ei vielä olisi ilmaantunut.

Realiteetit ovat realiteetteja eikä toteutumattomien haaveiden perään kannata haikailla. Sillä tavalla ne eivät ainakaan palaa. Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomen talous enää palaa sille kasvu-uralle, josta se viime vuosikymmenen vaihteessa erkaantui. Uuteen tilanteeseen on pakko sopeutua. Suomen tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, jos osaamme käyttää mahdollisuutemme. Mahdollisuuksiin vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Ensinnä muutama sana Suomen mahdollisuuksiin vaikuttavista ulkoisista tekijöistä.

Talouden isossa kuvassa, mitä suosikki-ilmaisua voi tässä hyvin käyttää, on pari suurta kehitystrendiä, jotka olennaisesti muokkaavat Suomen talouden mahdollisuuksia. 1990-luvulla alkanut ja 2000-luvun ensi vuosikymmeninä voimistunut tuotannon globalisoituminen muokkaa tuotannon ja palvelujen kansainvälistä kilpailukenttää. Läntiset teollisuusmaat, Japani mukaan luettuna, saivat vuosikymmeniä käydä rauhassa keskinäistä kilpailua markkinaosuuksista. Nykyinen tilanne on täysin toinen. Kiina, Intia ja muut väestörikkaat maat valtaavat osansa. Aasian maissa asuu yli puolet maapallon väestöstä ja samoin nuoresta työvoimasta. Latinalainen Amerikka ja kohta myös Afrikka tulevat vauhdilla perässä. Kun vielä 1990-luvulla maailmanmarkkinoista kilpaili noin miljardi teollisuusmaan ihmistä, vastaava luku liikkunee nyt kolmen miljardin tasolla ja se kasvaa nopeasti. Markkinaosuuksien ja tuotannon uusjako maailmassa on tietysti oikeudenmukaista.

Eurooppa näyttää tässä muutoksessa jäävän heikoimmalle osalle. Suomelle tällä on merkitystä, koska integroidumme sekä poliittisesti että taloudellisesti lähimarkkinoihin. On kuitenkin viime kädessä suomalaisista itsestään kiinni, löytyykö meille ”saumaa” hieman kauempaa.  Se on täysin mahdollista.

Akuutti talouskriisi, josta Eurooppa ja Suomi myös kärsivät, syntyi rahoitusmarkkinoiden vääristyneestä kehityksestä. Yhdysvallat toimi edelläkävijänä, mutta muut taloudet tulivat perässä. Koko tuotannollinen ajattelu kääntyi finanssimarkkinavetoiseksi. Ei ollut enää tärkeää mitä tuotti tai teki vaan miten arvopapereiden omistuksesta sai parhaan tuoton. Kun samaan saumaan liittyi johtavien henkilöiden kohtuuton palkitseminen, talouselämän näköala ja henkinen ilmapiiri olivat pilalla. Suomalaiset yritykset ja yritysten omistajat olivat muutoksessa täysin rinnoin mukana. Syntynyttä ajattelutapaa ja ilmapiiriä ei hevin muuteta. Siitä joudutaan kärsimään pitkään.

Monet toivottavasti lyhemmän ajan muutokset vaikuttavat myös mahdollisuuksiin, esimerkiksi Venäjän politiikka Ukrainassa ja muuallakin lähialueillaan. Näiden negatiivisten muutosten kestoa on mahdoton ennustaa. Täytyy vain toivoa, ettei kyse ole vuosista.

Suomessa eivät sisäisetkään muutostekijät ole suosineet talouden suotuisaa kehitystä. Väestön vanhenemisesta on puhuttu kyllästymiseen saakka. Suuret ikäluokat, nykyisin noin 450 000 henkeä, ovat jo lähes kokonaan eläkkeellä. Ilman tätä kehitystä nollakasvuvuodet olisivat nostaneet työttömyysasteen pitkälle yli kymmeneen prosenttiin.

Työvoiman tarjonnan vähenemistä ja aktiivisimman ikäluokan supistumista ei voi kuitenkaan pitää hyvänä talouskasvun kannalta. Näitä trendejä eivät nykysuomalaiset itse kykene muuttamaan. Ainoa lääke on suosia työperäistä maahanmuuttoa aikaisempaa enemmän. Paljosta torjuvasta puheesta huolimatta trendi onkin kääntynyt. Maahan saapuu nykyisin väkeä parhaimpina vuosina lähes 20 000 enemmän kuin täältä lähtee. Tämä on hyvä alku. Hyvin monet maahanmuuttajat ovat yritteliäitä, ja luovat omalla yrittämisellään talouteen dynamiikkaa. Euroopassa parhaiten menestyneitä talouksia ovat viime aikoina olleet Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia. Kaikissa näissä maissa on erittäin suuri maahanmuuttajaväestö. Suuri maahanmuutto ei ole tietenkään ongelmatonta, mutta siihen ei nyt tässä puututa.

Juuri nyt Suomen synkkään talouden tunneliin tuovat valoa muutamat uudet kehityspiirteet. Tällöin on kyse euron heikkenemisestä dollariin nähden sekä öljyn kansainvälisen hinnan halpenemisesta. Molemmista seuraa merkittävä sysäys sekä yrityksille että kuluttajille. Todennäköisesti nähdään metsäyritysten tulosten paranevan, Finnairin kustannuskriisin helpottavan sekä muutenkin öljyhinnan alenemisen aikaan saaman ruiskeen kertautuvan eri puolilla taloudessa.

Mainitut lyhytaikaiset helpotukset eivät pelasta Suomea syvälliseltä uudistumisen tarpeelta. Kyse on mm. niistä kuuluisista rakenteiden uudistamisen tarpeista. Toisin kuin on esitetty, tämä uudistumisen tarve ei tarkoita ensisijaisesti kunnallisten tai muidenkaan hallintorakenteiden uudistamista. Uudistaminen olisi helppoa, jos kyse olisi vain hallinnon kehittämisestä.

Kyse uudistamisesta on rakenteiden ohella uusista toimintavoista, rohkeasta uuden teknologian soveltamisesta ja ennen kaikkea asenteesta. Tarvitaan myös uutta luottamusta talouspolitiikkaan, yrityksiin ja ihmisten osaamiseen. Onneksi näissäkin suhteissa on valoa näköpiirissä jo aivan lähitulevaisuudessa.