Venäjän politiikassa on tapahtunut
vuoden aikana niin suuri muutos, että se väistämättä haastaa kommentoimaan
tapahtuneita. Kun pinta-alaltaan maapallon suurin maa, jolla lisäksi on koko
ihmiskunnan tuhoon riittävät ydinpommit, alkaa rakentaa suhteet muihin maihin
ja kansakuntiin geopoliittisen valtapolitiikan varaan, muutos on suuri
keskinäisen riippuvuuden maailmassa. Yhteiset globaalit ongelmat ja uhkakuvat
vaatisivat vastakkainasettelun sijasta yhteistyötä. Nykyinen Venäjä ei näe
maailmaa näin ja toimii toisin.
Neuvostoliiton 70 vuoden aikakaudella
totuttiin viralliseen valehteluun. Karmeimmin tämän saivat kokea 1920- ja
1930-luvuilla eri syin puhdistetut henkilöt. Vainoissa kuoli miljoonia
Neuvostoliiton kansalaisia, useimmat keksityin tekosyin. Vaino kohdistui myös
Stalinin lähipiiriin, mistä lähes kaikki henkilöt puhdistettiin julkisten
oikeudenkäyntien antamien tuomioiden nojalla. Uhrit saivat kaiken lisäksi
tunnustaa julkisesti – kidutusten jälkeen ja omaisten suojelemiseksi –
tekemänsä virheet ja myyräntyöt. Kukaan tuskin ajatteli, että he olisivat
syyllistyneet muuhun kuin olemalla mahdollisia kilpailijoita Stalinille.
Stalinista kehkeytyi vainoharhainen psykopaatti.
Myöhempinä aikoina, 1950-luvulta
alkaen, valtiollisen valheen rakentaminen ei yleensä johtanut ihmisten
tuhoamiseen. Syntyi kulttuuri, missä Neuvostoliitto ylläpiti
propagandakoneistoa, joka pyrki luomaan kuvan maailman parhaasta maasta. Aikaa
myöten kukaan ei enää uskonut tähän. Itse asiassa siitä tuli vitsailun aihe.
Varsin tunnetuksi tuli Radio Jerevan, jonka kyselypalsta paljasti venäläisten
käsityksen Neuvostoliiton todellisuudesta.
”Täällä Radio Jerevan. Kysykää meiltä
mitä te haluatte, me vastaamme, mitä haluamme.”:
”Meiltä
kysytään: Mitä merkitsee sana kaaos.”
”Me
vastaamme: Tällä viikolla emme käsittele talouselämäämme liittyviä kysymyksiä.”
Kommunistisen puolueen viimeisen
pääsihteerin, Gorbatšovin lanseeraama glasnost itse asiassa paljasti, etteivät edes
puolueen eikä maan johto enää tienneet, mikä maan todellisuus oli. Valhe oli
luonut myös heille väärän kuvan siitä, mikä taloudellinen ja poliittinen
todellisuus oli, sekä siitä, mikä oli ihmisten käsitys vallitsevista olosuhteista.
Neuvostoliitto romahti aikanaan omaan
mahdottomuuteensa. Valheellinen propaganda eikä edes väkivaltakoneisto pystynyt
pitämään valtakuntaa koossa, kun ihmisten usko oli mennyt. Ei turhaan sanota,
että hyvän taloudellisen kehityksen edellytys on luottamus.
Neuvostoliiton romahdettua maailmalla
vallitsi yleinen usko, että syntynyt uusi Venäjä tulee hakeutumaan yhteistyöhön
muun Euroopan ja muun maailman kanssa ja luo sitä varten vähitellen vahvistuvat
instituutiot. Nyt tiedämme, ettei näin tule tapahtumaan. Venäjän nykyinen johto
on presidentti Putinin johdolla valinnut toisen tien. Putin ja kumppanit
haluavat palauttaa Venäjän suurvaltapoliittisen aseman keinoja kaihtamatta. Sinänsä
tässä ei ole mitään uutta. Niinhän Venäjän imperiumi 1500-luvulta alkaen
luotiin. Naapurikansoja alistettiin venäläiseen ylivaltaan, joka ylivalta vähitellen
laajeni yli Siperian Tyynelle valtamerelle saakka ja ylikin. Myös Kaukasus ja
Mustan meren pohjoisrannat liitettiin Imperiumiin.
Kuluneella viikolla presidentti Putin
uudelleen vetosi siihen, että Venäjän historiallinen ydin löydettiin Krimillä
ja vakiinnutettiin Kiovassa. Näin ollen Krimin niemimaa on Venäjän
historiallista, pyhää aluetta, mistä koskaan ei tulla luopumaan.
Putin perustaa Krimin politiikkansa vuosisatoja
sitten synnytettyihin legendoihin. Propagandasota Ukrainan itäosien miehityksen
ja alueellisen sisällissodan ympärillä on myös mielikuvituksellisuudessaan
ainutlaatuista. Tällä on jo aikaansaatu tuhansien ukrainalaisten tarpeeton
kuolema, sekä inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen koko Ukrainassa.
Ei ole helppo ymmärtää, miksi Putin
ja hänen valtaa pitävät kumppaninsa ovat lähteneet näin läpinäkyvän muunnetun
totuuden, valheen tielle. Pitemmällä tähtäimellä tarkasteltuna voi olla varma,
ettei valheelle perustettu voimapolitiikka tule kestämään. 1990-luvulta alkaen
Stalinin ja Itä-Euroopan diktaattoreiden luoma rakennelma murtui askel
askeleelta. Tämän pitäisi olla kuluneen vuosisadan selkeä opetus.
Venäjän johdon politiikkaa voi
ymmärtää vain sitä kautta, että Putinin valtaan nostama porukka on Neuvostoliiton
aikana turvallisuuspolitiikassa ja vakoilussa koulutuksensa saanutta
henkilökuntaa. Heidät on koulutettu taitaviksi manipuloijiksi niin omassa
maassa kuin kansainvälisissä suhteissakin. Seuraus nykyjohdolle on kuitenkin
se, ettei Putiniin ja hänen lähipiiriinsä tulla enää suhtautumaan
kansainvälisissä suhteissa muuten kuin erittäin varautuneesti.
Tämä vaikeutuneiden suhteiden aika
tulee valitettavasti kestämään pitkään. Putin on ilmoittanut olevansa
kiinnostunut vielä neljännestäkin presidenttikaudesta. Siten Putinin aikakausi
jatkunee ainakin vuoteen 2024.
Vielä pahempaa on, että Venäjän johdon
propaganda näyttää menevän hyvin perille venäläisiin. Aikanaan väestö näki
Neuvostoliiton propagandan läpi, eikä juuri uskonut siihen. Nyt tilanne on
toinen. Väestön mielet myrkyttyvät ainakin länsisuhteissa pitkäksi aikaa, ehkä
vuosikymmeniksi. Kun myös tulevat johtajapolvet kasvavat tässä hengessä,
muutosta Venäjän politiikkaan ei välttämättä tule Putinin jälkeenkään.
Putinilaisen politiikan varjo tulee olemaan pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti