Afrikka on iso juttu

Kun joskus 1950-luvun alussa kuulin ensimmäisiä kertoja fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Tarzan, asui ns. mustassa Afrikassa, eli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa noin 180 miljoonaa ihmistä. Koko silloinen mustan Afrikan väestömäärä asettuisi nyt Nigerian (186 miljoonaa) ja Bangladeshin (161 miljoonaa) väkilukujen väliin.

Tarzan-hahmon loi amerikkalainen kirjailija Edgar Rice Burroughs. Ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1912, eli hieman yli 100 vuotta sitten, ja se oli nimeltään Tarzan, apinain kuningas. Tarzan-kirjoista tuli hyvin suosittuja - varsinkin, kun niistä ryhdyttiin tekemään 1930-luvulla elokuvia. Sankarihahmoa esitti tällöin uimarinakin menestynyt Johnny Weissmuller ja hänen rakastettuaan Janea Maureen O’Sullivan. Kirjoista ja elokuvista tuli niin suosittuja, että niiden vaikutus lukijoiden Afrikka-kuvaan oli erittäin suuri.

Jos arvioidaan Afrikan väestöä viime vuosisadan alussa, eli Tarzan-kirjojen syntyvaiheessa, väestötieteilijöillä on vaikeuksia kertoa tarkkoja lukuja. Afrikan väkiluku lienee ollut hieman yli 100 miljoonaa henkeä. Edeltävinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina Afrikan väestökehitykseen vaikutti voimakkaasti miljooniin noussut orjakauppa. Väkeä menehtyi myös siirtomaapolitiikan seurauksena. Belgian Kongossa alkuasukkaiden raaka kohtelu vei eräiden arvioiden mukaan noin 10 miljoonan ihmisen hengen.

Afrikan tilanne on väestökehityksen suhteen totaalisesti muuttunut sitten Tarzanin aikojen. Afrikan väkiluku nousi yli miljardiin (1000 miljoonaa) 2010-luvun alussa. Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku saavuttaa miljardin rajapyykin joko kuluvana vuonna tai viimeistään vuonna 2017. Väestömäärän osalta mustan Afrikan asema maailmassa vertautuu väkirikkaimpiin alueisiin ja maihin, Kiinaan (noin 1380 miljoona henkeä) ja Intiaan (1330 miljoonaa henkeä). Intian väkiluku kasvaa vielä muutamalla sadalla miljoonalla. Sen sijaan Kiina väestö alkaa vähin erin kääntyä laskuun. Muutos on seurausta yhden lapsen politiikasta, jota alettiin soveltaa vuonna 1979.

Afrikan tulevaisuus näyttää aivan erilaiselta kuin Aasian, puhumattakaan Euroopasta, kun tarkastellaan tulevaa väestönkehitystä. Afrikan väestö on vielä hyvin nuorta. Kun sitä arvioidaan käyttämällä ns. mediaani-ikää, eli kun väestöstä puolet on tuota lukua nuorempia ja puolet vanhempia, useimpien maiden mediaani-ikä on Afrikassa alle 20 vuotta. Euroopassa hyvin harvan maan mediaani-ikä on alle 40 vuotta. Eurooppa on Afrikkaan verrattuna todellakin ”vanha maailma”.

Afrikan nuorten osuudesta, ja kun syntyvyys naista kohden on vielä niinkin korkea kuin 5 – 6 lasta, seuraa, että maapalon väestöräjähdys tapahtuu Afrikassa. Nykyisellä väestörakenteella ja syntyvyydellä – vaikka hedelmällisyys laskisikin kuten oletettavasti tapahtuu – väestömäärä kasvaa huikeaa vauhtia. Kun nykyinen väkimäärä on kymmenkertainen Tarzanin aikoihin verrattuna, se on 2040-luvulla kaksikymmenkertainen, jolloin Afrikassa elää yli 2 miljardia ihmistä.

Olettaen, ettei mitään dramaattista tapahdu, Afrikan väkiluku ylittää 4 miljardia jo ennen vuosisadan loppua. Väistämätön kysymys on, onko se mahdollista, ja jos ei ole, mitä siitä seuraa?

Afrikka ei ole iso vain väestönkasvun suhteen. Afrikka on hyvin suuri alue. Afrikan maantieteelliseen kokoon, eli pinta-alaan, liittyy yleensä väärä mielikuva. Luultavasti tämä mielikuva on yhteinen kaikille ikäluokille, ei vain meille Tarzan-ikäluokille. Virheellinen mielikuva johtuu maailmankartoista, joita katselimme koulujen maantiedontunneilla tai erilaisista tieto- ja oppikirjoista.  Planeetta Maa kiitää avaruudessa lähes säännöllisen pallon muotoisena. Maantiedon tarkasteluja varten sen pinta kuitenkin projisoidaan kaksiulotteiseen tasoon. Mercatorin kehittämässä projektiossa alueet laajenevat suhteellisesti todellista kokoaan suuremmiksi mitä kauemmaksi päiväntasaajalta kohti napoja mennään, ja taas maapallon keskivyöhykkeet näyttävät vertailussa suhteellisesti pienemmiltä.

Edellä sanottu käy hyvin ilmi vertailtaessa maapallon kartalta Intiaa ja Suomea. Intia ei näytä paljonkaan Suomea suuremmalta. Todellisuudessa Intian pinta-ala on kymmenkertainen (3,3 miljoonaan km2) Suomeen verrattuna (0,33 miljoonaa km2).

Kun Afrikan mantereen pinta-alaa vertaa muihin, havaitsee sen suuruuden. Afrikan pinta-ala (30,3 miljoonaa km2) on kymmenkertainen Intiaan verrattuna. Kiinaan verrattuna (9,6 miljoonaa km2) se on kolminkertainen. Eli hyvä muistisääntö Afrikan suuruutta hahmotettaessa on, että se on kolme kertaa Kiinaa, kymmenen kertaa Intiaa ja sata kertaa Suomea suurempi.

Jos lasketaan yhteen Länsi-Euroopan, Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Argentiinan pinta-alat, saadaan luvuksi 29,8 miljoonaa km2, eli pienempi luku kuin Afrikan ala. Sattumoisin näissä maissa tai näillä alueilla asuu nyt yhteensä 4 miljardia ihmistä, eli määrä, jonka Afrikka saavuttaa – jos se on mahdollista – nykyisillä väestön kasvuennusteilla vuonna 2100.

Onko siis mahdollista, että Afrikassa eläisi ja tulisi toimeen nelinkertainen väestömäärä nykyiseen verrattuna? Ei näytä oikein mahdolliselta. Ensinnäkin muutos olisi huikean nopea. Kun väestö alkoi Euroopassa tai Aasiassa nopeasti lisääntyä, taustalla oli tuhansien vuosien kehitys keräily- ja metsästyskulttuurista maanviljelyn sekä kotieläinten kesyttämisen kautta pitkälle organisoituneiksi yhteiskunniksi. Mesopotamiaa, Egyptiä, Intiaa ja Kiinaa asuttivat korkeakulttuurit jo 3000 – 4000 vuotta sitten. Afrikka on joutunut kuluneen sadan aikana eräänlaiseen kehityksen pikakelaukseen.

Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden tuotantorakenne muotoutui 1800-luvulla palvelemaan siirtomaavaltojen tarpeita. Vielä 1960-luvulla meillä Suomessakin oli siirtomaatavaraliikkeitä, ja kun puhuttiin siirtomaatavaroista, tarkoitettiin hedelmiä, pähkinöitä, mausteita, kahvia, teetä ja kaakaota. Ne ovat erinomaisia maataloustuotteita, mutta niiden tuottamat vientitulot ja aikaansaama elintaso jäivät vaatimattomiksi. Teollinen tuotanto ja teollisen tuotannon kulttuuri ovat Afrikassa erittäin nuorta.

Afrikka on ollut kansainvälisten kehitysponnistelujen kohdealueena jo yli 50 vuotta. Sekä maiden oman toiminnan että kansainvälisen yhteisön tuen avulla kehitystä onkin tapahtunut etenkin terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Lapsikuolleisuus laskee ja lukutaito kattaa kohta koko nuorison. Tämä on tervettä kehitystä ja hyvä pohja myös talouden nousulle. Tässä vaiheessa muutos vauhdittaa vielä väestön kokonaiskasvua. Suurin osa lapsista ei voi kuitenkaan jäädä vanhempiensa ammattiin, siis lähinnä maanviljelyyn. Monissa Afrikan maissa tilat ovat jo hyvin pieniä, usein korkeintaan puolisen hehtaaria. Näin ollen 5 – 6 lapsesta useimmat joutuvat hakemaan toimeentulonsa muualta.

Tilanteen seurauksena onkin syntynyt kova paine lähteä etsimään toimeentuloa myös muista maista, esimerkiksi Euroopasta. Välimeren yli tulevasta siirtolais- tai pakolaisvirrasta ei enää suurin osa Lähi-idän maiden sisällissotia pakenevia ihmisiä vaan suurin ryhmä tulee Nigeriasta. Nigeriassakin on sisäistä terrorismia, esim. Boko Haram, mutta suurin osa maasta on rauhallista aluetta.

Nigeria on väestöltään suurin Afrikan maa ja se väestökehitys kuvaa tilannetta, johon ollaan joutumassa. Väestön ikärakenteeseen ja syntyvyyden kehitykseen perustuvat ennusteet kertovat, että Nigeriassa, missä nykyisin asuu siis 186 miljoonaa ihmistä, asuisi vuonna 2060 jo yli 450 miljoonaa henkeä ja vuonna  2100 noin 750 miljoonaa. Nigeria on pinta-alaltaan vain kolmisen kertaa Suomea suurempi (0,92 miljoonaa km2). Kuinka paljon maa pystyy väkeä elättämään ei tietysti ole suoraan pinta-alasta riippuvaista, mutta silläkin on merkitystä.

Eurooppaan tulleiden siirtolaisten tai kuten nykyään sanotaan, laittomien maahantulijoiden lukumäärä oli vuonna 2015 noin 1,3 miljoonaa. Suurin osa tuli Turkin kautta Kreikkaan. Kun tätä reittiä on pystytty tukkimaan, virta Pohjois-Afrikasta yli Välimeren paisuu. Se merkitsee matkalle hukkuneiden määrän jatkuvaa kasvua. Viime vuonna hukkui vajaat 4000 henkeä. Kuluvana vuonna hukkuneiden määrä ylittänee viime vuoden luvut. Asia tuntuu sietämättömältä.

Afrikkaa ja Afrikan kehittymättömyyttä on länsimaissa, esimerkiksi Euroopassa, pidetty ensisijaisesti ihmisoikeuskysymyksenä ja eettisenä ongelmana. Afrikan väestökehitys ja uusimman kansainvaelluksen vauhdittuminen muodostaa lähivuosina ja -vuosikymmeninä Euroopalle mittasuhteiltaan todella ison kysymyksen.