Politiikan teatterin tyylilajit - parodiasta tragediaan

Politiikkaa on joskus luonnehdittu yhteisten asioiden hoitamiseksi. Joku näkee politiikan taas vallankäytön välineenä, missä vallan itsensä lisäksi tekijöitä motivoi oman edun tavoittelu. Tarkkailijalle politiikka näyttäytyy myös teatterina, missä näyttämön tapahtumat ja se, mitä tehdään kulisseissa, poikkeavat toisistaan. Teatterin illuusioilla peitetään todellinen toiminta ja vaikuttaminen. Vanha sanonta tosin painottaa, että niin on, jos siltä näyttää.

Viimeaikaiset uutiset politiikanteon tavoista ja piirteistä maailmalla kertovat varsin erikoisesta toiminnan etiikasta. Yhdysvaltojen presidentinvaalitaistelua seuraavat analyytikot arvioivat, kuinka paljon kandidaattien Donald Trump ja Hilary Clinton puheissa on totta ja kuinka paljon valhetta. Eräänlaisena lopputulemana voi kai tämän arvioinnin perusteella sanoa, että Trumpin puheissa on kaksi kolmasosaa valetta tai joka tapauksessa muuta kuin totta. Clintonin puheissa lienee vastaavasti kolmasosa valhetta tai muunnettua totuutta.

Oman lukunsa totuudesta kirjoitetaan Venäjän nykyisessä politiikassa. Vladimir Putinin johdolla Venäjä valtasi Krimin ja liitti sen pikavauhtia Venäjään. Ukrainan separatistit taistelevat Venäjän aseilla ja tuella hallitusta vastaan jo kolmatta vuotta. Venäjä kuitenkin kieltää, että heillä olisi mitään osuutta näihin tapahtumiin. Huipentumana on malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen kesällä 2014 ja 298 viattoman ihmisen surmaaminen. Huolimatta siitä, että ”savuava ase” löydettiin venäläisten kädestä, maa ei tunnusta osuuttaan murhaan. Venäjä jatkaa valitsemaansa väkivaltapolitiikkaa Syyriassa, missä uhreina ovat nyt Aleppon lapset ja naiset.

Tässä poliittisessa teatterissa totuus on ollut uhri muiden uhrien joukossa ja lopputuloksena on lukuisten ihmisten tragedia. Venäjän politiikkaa näyttää ohjaavan kunnian tavoittelu. Keinona käytetään hyökkäämistä heikoimman kimppuun.

Venäjän politiikan tyylilajiksi näyttäytyy siis hyppäys pahimpaan tragediaan. Monesti joutuu miettimään, mitä Putin ja Venäjän johto ajattelevat, kun he väistämättä joutuvat näkemään kuvia Aleppon runnelluista, lähes elottomilta näyttävistä lapsista. Nukkuvatko he vielä yönsä hyvin. Väistämättä tulee mieleen Natsi-Saksan tuhoamisleirit, joita olivat myös juutalaisten ghetot, kuuluisimpana Varsovan ghetto. Sinne suljettiin alun perin noin 450 000 juutalaista, joista valtaosa tuhoutui.

Itä-Aleppon kaupunginosaan on suljettu 250 000 ihmistä. Heidän selviytymismahdollisuutensa ovat heikot Venäjän ja al-Assadin pommittaessa ja estäessä väestön poispääsyn tai huoltamisen.

Yhdysvalloissa presidentinvaalikamppailu tuo esiin useampia tyylilajeja ja sävyjä. Kun Donald Trump lähti tavoittelemaan presidenttiehdokkuutta, kaukaa katsottuna touhu näytti politiikan parodialta. Politiikassa puhuminen ja vakuuttaminen on keskeinen keino. Puheen suoltamisessa Trump näyttää olevan ehtymätön. Kun esitystä kuunteli, ensimmäinen ajatus oli, ettei puhuja ole tosissaan.

Kun nauhoitukset Trumpin naisia koskevista puheista sekä ilmiannot käyttäytymisestä heitä kohtaan tulivat julki, tuntui, että ollaan siirtymässä tragikomedian puolelle. Komediasta ei kuitenkaan voinut olla kyse, koska komedian odotetaan päättyvän onnellisesti. Mitään sellaista ei voi nyt odottaa. Ei edes mitään puhdistautumisrituaalia, koska Trump jyrkästi kieltää tehneensä mitään, mistä häntä syytetään.

Yhdysvaltojen presidentinvaaliteatteri on kääntymässä myös jonkinlaiseksi tragediaksi, kun katsoo, miten äänestäjät eli kansa tähän suhtautuu. Huolimatta pöyristyttävistä paljastuksista ja typeristä puheista – joissa ei oikeastaan ole mitään asiallista sisältöä – suuri osa kansasta tukee Trumpia ja on innoissaan.

Trumpin kannatus ennen pahimpia paljastuksia vaihteli 45 prosentin molemmin puolin. Luulin, että paljastukset olisivat romahduttaneet hänen kannatuksensa täysin. Toisin kävi. Kannatusprosentit laskivat pari kolme prosenttiyksikköä, mutta eivät milloinkaan menneet alle 40 prosentin. Nyt parisen viikkoa ennen vaaleja kannatus on pikemminkin nousussa.

Mitä tämä kertoo demokratiasta? Onko ns. tavallisen kansan harkintakykyyn enää luottamista? Sitä joutuu jo epäilemään. Historia kertookin tästä varoittavan esimerkin. Hitler nousi vaaleilla valtaan, kun natsit nousivat suurimmaksi puolueeksi. Valtakunnankansleriksi nimitetty Hitler kaappasi pika pikaa vallan. Seurauksena oli kymmenien miljoonien ihmisten kuolema. Trumpin valinnan todennäköisyys on edelleen pieni, vaikka kannatusluvut ovat korkeat. Todennäköisyys on kuitenkin olemassa. Amerikkalaiset leikkivät tulella, joka voi polttaa muuallakin kuin Pohjois-Amerikassa.  

Samalla, kun joutuu ihmettelemään amerikkalaisen kadunmiehen harkintakykyä, sama pätee Venäjällä. Mielipidemittausten – joiden oikeellisuutta on tietysti Venäjän oloissa vaikea arvioida – peräti 80 – 90 prosenttia kansasta tukee Putinin politiikkaa. Tiedonvälitystä ohjataan Venäjällä kaikin keinoin, mutta nykyisenä informaatioaikana ei luulisi politiikan seuraukset (esim. Ukrainassa ja Syyriassa) jäävän ihmisiltä piiloon. Siitä huolimatta politiikka saa suosiota.

Venäjän poliittinen johto on Putinin johdolla tehnyt vallasta ja sen säilyttämisestä suuren näytelmän. Puitteet lavastetaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Kulisseina ovat myös tsaarinajan kullanprameat salit ja kristallit. Myös Mao halusi aikanaan samaistua Kiinan keisareihin.

Joulunaika lähestyy jo vajaan parin kuukauden päästä. Uskoisin, että näemme kuvia – ainakin venäläiset näkevät – Putinin ja ehkä muidenkin johtajien osallistumisesta ortodoksikirkon seremonioihin. Jouluseremonioissa muistellaan kahdentuhannen vuoden takaista aikaa, jolloin syntyi rauhanliike, jonka tarkoituksena oli tuoda ihmisille hyvä tahto. Jos ja kun lasten, naisten ja vanhusten tappaminen Syyriassa edelleen jatkuu, poliitikkojen kynttiläkulkueet ovat äärimmilleen vietyä poliittista teatteria.