Tattikoulun perilliset

Koulumme Jämsän yhteiskoulu juhli 110-vuotistaivaltaan kuluvan vuoden lokakuun alussa. Juhla pidettiin Himoksen Areenassa ja paikalla oli lähes 250 koulun entistä oppilasta, senioria. Juhlan järjestikin vuonna 1980, eli koulun 75-vuotisjuhlan yhteydessä perustettu Senioriyhdistys. Juhla oli onnistunut ja juhlapaikka toimiva, vaikka se ei enää liittynyt mitenkään koulun entisiin eikä nykyisiin rakennuksiin. Jämsän yhteiskouluahan on käyty jo monissa eri tiloissa. Huomattavimmat lienevät kuuluisa Tattikoulu sekä sen seuraaja Seppolan koulu. Tattikoulu purettiin lopullisesti vuonna 1975 ja Seppolan koulu, joka otettiin käyttöön 1950-luvun puoliväliin mennessä, on jo tyhjentynyt ja odottaa purkamistaan. Myös 1970-luvun alussa rakennettu erillinen lukiorakennus odottaa purkamistaan.

Koulurakennuksilla näyttää siis olevan elinkaarensa, joka on koko ajan lyhentymässä. Purkamistaan odottava lukiorakennus ei toiminut käytössä 40 vuotta enempää, mikä on tiilirakennukselle todella lyhyt aika.

Koulun 110-vuostisjuhlan osallistujien ikäjakautuma oli väistämättä vahvasti vanhimpiin ikäluokkiin painottunut. Voidaankin ehkä sanoa, että juhla oli ensisijaisesti Tattikoulun perillisten. Hyvin suurella osalla osallistujista oli omakohtaista kokemusta koulunkäynnistä vanhassa koulurakennuksessa. Illan pääohjelman muodosti lisäksi koulun oppilaan ja opettajan, professori Antti Hassin juhlapuhe, jonka sisältö koostui monin osin koulun, myös vanhan Tattikoulun vaiheista.

Antti Hassin mukaansa tempaavan puheen sisältöön kuului myös arkkitehti Risto Kaakon katsaus Tattikoulun historiaan ja sen kulttuuriseen taustaan. Tattikoulun suunnittelija oli jyväskyläläinen arkkitehti ja Jyväskylän seminaarin piirustuksen ja käsityön lehtori Yrjö Blomstedt. Koulurakennus valmistui vuonna 1908 ja kuului siis monella tavalla suomalaisuuden nousukauteen ja suomalaisen taiteen kultakauden henkeen.

Risto Kaakko kertoi, että Yrjö Blomstedt matkusteli vuosina 1894 ja 1896 yhdessä arkkitehti Viktor Sucksdorffin kanssa Itä-Karjalassa. Matkojen tuloksista tehtiin kirja, jonka kansallisromanttisia aiheita on monissa rakennuksissa, mm. Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen ateljeissa.

Jämsän yhteiskoulun Tattikoulun rakennuksen jykevät kiviportaat olivat jugendista nousevaa kansallisromantiikkaa. Muilta osin koulu oli puhdasta jugendia. Tyyli oli syntynyt 1800-luvun puolivälissä Keski-Euroopassa. Suomeen taidekasvatusaatteen toi Uuno Cygnaeus ja taideteollisuusaatteen C. G. Estlander, joka rakennutti sitä varten Ateneumin. Cygnaeuksen metodi oli ’työn avulla työhön kasvattaminen’. Risto Kaakon mukaan ei ollut sattumaa, että Cygnaeuksen ja Estlanderin hengenheimolaisen suunnittelema koulurakennus oli jugendia.

Vuonna 1908 valmistunut koulurakennus, joka siis valmistui jo kolme vuotta koulun perustamisen jälkeen, oli 1900-luvun taitteen taiteen ja rakennustaiteen huippua Suomessa. Tattitorni oli koulun tunnus. Se symbolisoi sitä kohottavaa kulttuuria, jota koulun uskottiin antavan. Koululla ja koulunkäynnillähän on Suomessa ollut erityinen arvo. Lukutaito ja kohoava koulutustaso ovat olleet suomalaisen kulttuurin ja talouden sekä koko yhteiskunnan vahvin nousuvoima. Suomalaiset ovat sukupolvien ajan halunneet taata lapsilleen itseään paremmat olot, mihin koulutus on ollut tähän päivään asti varmin tae ja tie.

Koulurakennuksen symboli, tatti, purettiin jo 1950-luvulla. Koulurakennus oli kuitenkin opetuskäytössä vielä 1970-luvun alussa. Vuonna 1975 se kuitenkin purettiin päätöksillä, joiden tekijöiksi ei tänään varmaankaan kukaan tunnustaudu. Rakennuksen mukana hävisi kappale komeinta jämsäläistä kulttuurihistoriaa.

Kuten alussa sanoin, meillä monilla entisillä oppilailla on vielä omakohtaisia muistoja Tattikoulusta. Varhaisimmat omat muistoni ulottuvat koulun joulujuhliin 1940-luvun lopulle. Isäni oli koulun opettajana vuodesta 1932 ja niinpä minäkin pääsin opettajan lapsena joulujuhliin jo kolme-tai neljävuotiaana. Ehkäpä ne olivat koulun teinikunnan pikkujouluja. Istuin kuitenkin etupenkissä ja seurasin silmä tarkkana jouluista ohjelmaa. Mieleen on jäänyt erityisen pitkä joulupukki. Se tietysti hämmästytti kolme-nelivuotiasta, koska oikea pukki kotona ei koskaan ollut yhtä pitkä. Ilmeni kuitenkin, että pituus johtui siitä, että pukki olikin kaksi poikaa, joista toinen poika istui toisen harteilla.   

Toinen muistikuva koulutilaista liittyy Vappuun. Partiolaisten vanhemmat järjestivät 1950-luvun alussa Vappumatineoita, joissa kerättiin varoja partiolaisten toimintaa tukemaan. Hirsiseinäinen juhlasali oli Vappuna valoisa ja pöydät täynnä simaa sekä muita Vapun herkkuja. Tunnelma oli ilmapallon keveä.

Juhlasali oli akustiikaltaan hyvä, joten isäni mukaan mm. Hannikaisten musiikkiveljekset Jyväskylästä järjestivät siellä kamarikonsertteja. Näistä ei itselläni ole muistikuvaa.

Puukoulussa sain opetusta vielä kansakoulun kolmannella tai neljännellä luokalla, kun jostakin syystä kävimme siellä veistotunneilla. Mielikuvani on, ettemme käyneet kuin muutaman kerran. Tämä oli siis 1950-luvun puolivälissä. Koulutyö Tattikoulussa jatkui siis 1970-luvun alkuun. Viimeisiä Tattikoulun opettajia oli äitini Salme Laaksonen. Hän toimi koulun käsityön opettajana vuoteen 1971.

Oppikoulu jatkuu nyt Jämsässä peruskouluna Paunun alakoulussa ja Vitikkalan yläkoulussa. Lukio on siirtymässä Jokivarren kouluun. Entisen Jokivarren kansakoulun puurakennus valmistui jo 1884 eli lähes 25 vuotta aikaisemmin kuin Tattikoulu. Jokivarren puukoulu on ollut koulu- yms. käytössä siis yli 130 vuotta. Tämä kertoo rakennuskulttuurin kestävyydestä, kun asiat tehdään kunnolla ja perinteitä vaalien. Tosin rakennus ei enää kelvanne ilman isoja remontteja koulukäyttöön, mutta ehkä sellainenkin aika vielä tulee. Itsellä koulurakennukseen liittyy paljon henkilökohtaisia muistoja 1950-luvun alkuvuosilta. Samanlaisia olisi varmasti isälläni 1910-luvulta ja isoisälläni 1880-luvulta, jos he vielä eläisivät.