Gringo ja Manda maalaismaisemissa

Parhaillaan eletään talvikauden 2013/2014 ydintalvea. Runsaan kahden viikon tiukka pakkaskausi on hellittämässä. Ajatuksen siirtyvät vähitellen kesään. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin enemmän viime kesää. Upean kesän huippukohtia oli kahden koiran, Gringon ja Mandan vierailu ja oleskelu mökillä. Manda oli isäntänsä ja emäntänsä Petruksen ja Johannan kanssa juhannuksesta pari viikkoa ja Gringo vastaavasti Davin ja Luisan kanssa kolme viikkoa. Viikot olivat koirien ja koiranomistajien juhlaa.

Ihmisen ja koiran suhde on merkillinen. Geneetikot ovat tutkineet koiran taustaa ja kesyyntymistä ihmisen kumppaniksi. Pitkään ajateltiin, että koiran kesyyntyminen alkoi noin 14 000 vuotta sitten. Tuoreisiin DNA-analyyseihin perustuvat arviot ajankohdasta liikkuvat nyt noin 30 000 – 35 000 vuoden taa. DNA-tutkimuksiin perustuen arvioidaan myös, että koiran esi-isät alkoivat eriytyä omaksi alalajikseen sudesta jo yli 100 000 sitten. Susi ja kesykoira ovat edelleen niin läheisiä sukulaisia, että ne voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Koirasta tuli ihmisen kumppani paljon aikaisemmin kuin muista villieläimistä, vuohista, lampaista, lehmistä, hevosista ja muista ns. hyötyeläimistä. Kissaa voinee pitää lähinnä lemmikkinä, vaikka silläkin on katsottu olleen tehtäviä pyydystäessään ihmisen kannalta haitallisia tuholaisia kuten rottia ja hiiriä.

Pitkään pohdittiin sitä, mikä eläin oli koiran kantaisä. Oliko se susi, sakaali vai jokin muu koiran sukulainen. Viimeaikaiset geenitutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että kantaisä tai -emo oli todella susi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että susi on ihmisen eniten vihaamia tai ennen kaikkea pelkäämiä petoeläimiä kun taas ”koira on ihmisen paras ystävä”. Karhu ja suuret kissaeläimet ovat ihmiselle vähintään yhtä vaarallisia, mutta varsinainen viha kohdistuu suteen. Siitä kertovat mm. maailmanlaajuiset sadut, Punahilkka ym., missä susi edustaa pahaa, jolle sitten loppujen lopuksi käy huonosti.

Suden sukulaisesta koirasta on tullut ihmiselle erityisen läheinen eläin. Lukuisat koirat saavat toimia rakastettuina lemmikkeinä, mutta vielä useammat ovat jossakin tehtävässä, johon niiden ominaisuudet antavat hyvät edellytykset. Yhtä merkillinen kuin on tarina koiran kesyyntymisestä ihmisen kaveriksi, on koiran jalostuminen ja jalostaminen erilaisiin muotoihin ja erilaisiin tehtäviin.  

Koiran perimään sisältyy uskomaton määrä ominaisuuksien vaihtelevuutta. Ihmisen jalostamana virallisia koirarotuja on jo yli 400. Eri rotujen ominaisuudet ja ulkomuodot eroavat niin paljon toisistaan, melkein millä mittarilla hyvänsä, ettei sitä oikein voi uskoa todeksi. Jo yksin koon erot ovat huikeat. Suurin koira, tanskandoggi on säkäkorkeudeltaan vähintään 80 cm (uros) ja painaa yli 90 kiloa. Pienin koira on puolestaan chihuahua. Se on korkeudeltaan noin 15 - 20 cm ja painoltaan 1,5 - 3 kg. Vaikea käsittää, että nämä ovat saman eläinlajin edustajia.

Koosta, näöstä, karvaisuudesta tai muista eroista huolimatta kaikilla koirilla on paljon yhteisiä ominaisuuksia. Tosin ominaisuuksissa tai taipumuksissa on eri koirarotujen välillä myös eroja. Jalostuksella on haluttu korostaa koiran käyttötarkoituksesta riippuen erilaisia taitoja ja ominaispiirteitä. Monet koirarodut ovatkin olleet välttämättömiä ihmisen menestykselle poikkeuksellisissa oloissa. Arktisen alueen olosuhteiden valloittamista on vaikea kuvitella ilman kestäviä vetokoiria. Paimen- tai metsästyskoirat ovat olleet eduksi näiden elinkeinojen harjoittamiselle.

Myös moderni yhteiskunta käyttää hyväksi koirien erityisominaisuuksia. Sokeain palvelukoirat ovat edelleen tarpeen. Huippuhajuaistia hyödynnetään huume- ja rauniokoirien käytössä. Uusinta uutta on, että koirat voidaan kouluttaa havaitsemaan ihmisen sairauksia syövästä alkaen. Arkielämässä koira tekee palvelutyötä myös olemalla ihmisen paras ystävä tunnistaen emäntien ja isäntien mielialan liikkeet ja osallistuen myötätunnolla niihin. 

Manda on ulkomuodoltaan hiukan keskikokoista koiraa pienempi, lyhytkarvainen, missä karvan perusväri on valkoinen. Kyljissä, niskassa ja korvissa on eri tummuuden sävyissä ruskeita laikkuja.  Muuten pystyt korvat kääntyvät yläosastaan eteenpäin osoittavaksi lerpuksi.

Manda on hoikka ja kevytjalkainen, herkkä kuin haavanlehti. Sille on ominaista, että se katsoo ruskeilla silmillään samalla kertaa kysyvästi ja vaativasti. Katseeseen sisältyy kysymys: ”Mistä nyt on kysymys?” Tätä Manda miettii aina tarkasti. Hyvin älykkäänä koirana se useimmiten oivaltaa onko nyt leikin aika, onko odotettavissa jotakin namia vai lähdetäänkö autolla jonnekin.

Kun tulemme isäntäperheelle kylään, ensimmäisiä seremonioita on Mandan tervehtiminen. Joka kerta Manda osoittaa ylipursuavaa riemua siitä, että taas tavattiin, ja asiaan kuuluu, että Manda nostetaan syliin, aina olkapään korkeudelle, mistä se ylväänä seuraa ympäristöä ja tilannetta. Viime aikoina Mandaa on hieman häirinnyt, että perheen uusi jäsen, nelikuinen Emma-vauva vie aikaisemmin Mandalle kuuluvaa huomiota. Kaikesta huolimatta nyt jo yhdeksän vuoden ikäinen tyttökoira on tyytynyt osaansa toiseksi tärkeimpänä huomion kohteena.

Manda on jo rutinoitunut mökillä kävijä. Takana on kohta kymmenisen kesää. Vaherin mökkihän on kiltille perhekoiralle paratiisi. Siellä on kaiken aikaa tuttuja henkilöitä läsnä. Koskaan ei tarvitse erikseen lähteä lenkille tekemään päivittäisiä tarpeita vaan voi vetäytyä valitsemilleen paikoille hakemaan helpotusta milloin tarvetta ilmaantuu. Kilttinä ja oppivaisena koirana Manda on pysynyt uskollisesti mökkialueella, joka on rannan suuntaisesti koiran kannalta varsin pitkä, useampia satoja metrejä. Ranta-alue on kuitenkin kapea, 30 – 50 metriä, koska aluetta rajaa metsän puolella ohi kulkeva tie. Tien reunaan on rakennettu riukuaita, mutta Manda ei koskaan mene omin päin tielle, vaikka se helposti aidan raoista pääsisikin.  

 Mandalle suurta huvia on erilaisten esineiden perässä juokseminen. Jokapäiväiseen ohjelmaan maalla kuuluu keppien, ruttuisten jalkapallojen sekä pienten, esimerkiksi tennispallojen perässä juokseminen. Kevytjalkainen Manda loikkii kuin kauris kanervikossa tai nurmikentällä, kun joku paikalla olevista ihmisistä heittää esineen milloin mihinkin suuntaan. Nuorempana Mandalta meni juoksemiseen vähintään kolme päivää ennen kuin se alkoi väsyä. Nyt varttuneena ladyna riittää väsymiseen jo puoli päivää. Joka päivä tämä ohjelma on kuitenkin vietävä läpi.

Toinen Mandan huvi on laiturilta hyppääminen ja uiminen rantavedessä. Muutoin aika aralta koiralta osoittaa rohkeutta juosta kovalla vauhdilla laiturin päähän ja hypätä jalat oikoisena kauas järveen. Energinen uinti veteen heitetyn kepakon tai kumirenkaan perään on päivittäinen huvi, jota Manda hoitajiltaan vaatii. Vesileikit ovatkin Mandan suurinta huvia.

Rodultaan Manda on kromfohrläder, mikä rotu syntyi Saksassa joskus 1940- tai 1950-luvulla. Sen on yhdistelmä sileäkarvaisesta kettuterrieriä ja luultavasti bretagnen griffonia. Suomessa rotua on vain muutamia satoja.

Manda on saanut mökillä olla lady omalla maallaan, eikä sen ole tarvinnut kilpailla reviiristä. Jonkin verran Manda ärhentelee ohi kulkeville pyöräilijöille tai kävelijöille, jos sattuu heidät huomaamaan. Lintuja lukuun ottamatta ei se ole villieläimiin joutunut tutustumaan. Metsästysvaistot ovatkin Mandalla jo hävinneet, minkä näkee, kun lähtee kävelylle metsäteille ja poluille.  Siellä Manda katsahtelee koko ajan vaivautuneena seuralaiseen, että eiköhän olisi jo aika kääntyä takaisin ja palata sivistyksen pariin - vaikka nyt vain mökkielämään.

Kuluva kesä toi – kuten alussa mainitsin – Mandalle uuden mökkikokemuksen. Davin ja Louisen autossa tuli mökille nuori herra Gringo. Se on kolmevuotias saksassa asuva poikakoira, joka oli päässyt isännän ja emännän matkassa uusiin maisemiin. Gringo on myös keskikokoinen koira. Se on ruskea, sileäkarvainen ja hoikka, vaikkakin vankkarakenteinen. Gringolla on veren perintönä sekä snautserin että portugalilaisen laivakoiran verta.

Gringon ego on vahva ja omanarvontuntoinen. Koira tuo selkeästi esiin, että sille kuuluu omat oikeutensa. Asia kävi hyvin esille lomaviikkojen lopulla, kun istuskelimme Mandan perheen jo lähdettyä rantapöydän ääressä iltateellä. Tukeista halottuja penkkejä oli pehmennetty meille keski-ikäisille ja ikäihmisille pehmeämmäksi paksuilla tyynyillä. Gringo halusi istumaan penkille ihmisten väliin ja siihen se myös pääsi. Pelkällä puulla istuminen ei kuitenkaan Gringolle riittänyt vaan se sai vähitellen työnnetyksi takamuksensa tyynyn kulmalle, joka kulma oli ihmisiltä jäänyt vapaaksi.    

Kirjoittajan ja Gringon kohtaaminen oli oma lukunsa. Kun muuten vahvan luonteen omaava koira havaitsi tulonsa jälkeen minut, alkoi perusteellinen haukkuminen. Gringo haukkui silmät sirrillään ja korvat päätä pitkin sydämensä kyllyydestä. Davi selitti, että syntymäkodin isäntä oli kohdellut Gringoa huonosti ja niinpä se suhtautuu aina isoihin miehiin erittäin epäluuloisesti.

Meillä Gringon kanssa alkoi vähittäinen tutustuminen toisiimme. Pitkään Gringo väisteli lähestyessäni sitä eikä antanut oikein silittää. Vähitellen luottamus löytyi. Aika nopeasti Gringo oivalsi, kuka oikeasti oli mökissä isäntä tai ainakin teki kiinnostavimmat hommat. Eikä aikaakaan, kun huomasin puutöitä, saunan lämmitystä tai lapiohommia tehdessä, että jalan viereen oli ilmestynyt ruskea seuralainen. Gringo seurasi kuono pitkällä ja suurella mielenkiinnolla, mitä paikan isäntä kulloinkin puuhasi.

Sanomalehti tulee päivittäin mökille noin 150 metrin päähän naapuritaloon, Rannikon postilaatikkoon. Se haetaan ohi kulkevan maantien kautta. Koska halusimme, ettei Gringo opi menemään omin päin tielle, lähdin hakemaan lehteä kierrellen salaa lähikallion takaa tielle. Uskoin päässeeni huomaamatta laatikolle kunnes huomasin ruskean varjon taas kulkevan vierelläni. Samaan aikaan mutkan takaa oli tulossa kovaa vauhtia henkilöauto. Huusin ja huidoin vapaana juoksevalle koiralle hätistääkseni sen pois tieltä. Gringo katsoi ihmeissään korvat luimussa, että mikä sille mökki-isännälle nyt taas tuli eikä reagoinut auton tuloon mitenkään. Onneksi autonkuljettaja jarrutti huitovan ikämiehen pelästyttämänä eikä ajanut keskellä tietä seikkailevan Gringon päälle.

Vähitellen Gringon ja mökki-isännän välinen luottamus vahvistui. Loman loppuvaiheessa Gringo hakeutui jo mökin parivuoteella lueskelevan isännän kainaloon lepäämään ja putsaamaan herkimpiä paikkojaan.

Gringon ja Mandan keskinäinen sopeutuminen oli oma lukunsa. Manda oli saanut pitää mökkimaisemaa jo pitkään omana reviirinään. Mandan mielestä oli hieman loukkaavaa, että hänen reviirilleen sai tulla itsetietoinen nuorimies. Sopeutuminen sujui alkuun kyllä hyvin, kun kumpikin kulki omia reittejään ikään kuin toisiaan huomaamatta. Gringoa kyllä kiinnosti vanha rouva ja se hivuttautui vähitellen tunnusteluetäisyydelle. Koirat sivuuttelivat toisiaan lähes koskettaen. Lopulta Mandan hermot pettivät ja se aloitti erittäin äkäisen rähinän, mikä sai Gringon hillitsemään itsensä ja ottamaan etäisyyttä. Loppu yhteinen aika menikin ilman suurempia konflikteja.

Gringo sai vallita mökkimaisemaa vielä viikon Mandan poislähdön jälkeen. Gringon olemuksesta näki, että se oli näillä rannoilla, kallioilla ja nurmikentillä herra ja hidalgo. Se marssi edes takaisin jäykin jaloin ja niska pystyssä, ja vähän kauemmaksikin. Päivittäiseksi rutiiniksi muodostui sisiliskojen jahtaaminen. Sisiliskot viihtyivät terassien laitamien lämmössä. Gringo vahti uskollisesti sisiliskojen aiheuttamaa rapinaa ja syöksähteli niiden perään. Emme havainneet, että se olisi saanut yhtään sisiliskoa kiinni.

Sen sijaan Gringon saaliiksi jäi pesäpöntöstä pudonnut kirjosiepon poikanen. Pihakierroksillaan se löysi piipittävän poikasen, joka oli lähtenyt tutkimusmatkalle liian aikaisin. Kun huomasimme tämän, Gringo oli tehnyt jo tuttavuutta pienokaisen kanssa riepottamalla sitä. Linnunpoikanen ei ollut kuollut eikä näyttänyt vahingoittuneeltaankaan, mutta emoparille sen hoitaminen oli mahdotonta ympärillä pyörivän jättiläispedon vuoksi.

Ihmisen halu jalostaa koirarotuja johtaa joskus liian pitkälle. On syntynyt ominaisuuksia, jotka ovat eläimen hyvinvoinnille haitallisia. Ne kärsivät luusto- ja lonkkavioista. Joillakin roduilla hengittäminen on vaikeaa. Jalostaminen voi korostaa ympäristölle vaarallisia luonteenpiirteitä. Joskus koirien ulkomuotoa muokataan tarpeettomasti vielä kirurgisin toimenpitein, esimerkiksi häntiä typistämällä.

Kesykoiria lienee maapallolla kaikkiaan yli 400 miljoonaa yksilöä. Koira on yksi parhaiten menestyneitä eläinlajeja. Useimmilla koirilla on hyvät oltavat, niistä pidetään huolta, ja niillä on mielekkäät tehtävät. Palvelu-, metsästys- sekä paimennusvietin tai muun tällaisen ominaisuuden omaavat koirat eivät viihdy, jos niillä ei ole riittävästi toimintaa.

Paljon on myös koiria, joiden olosuhteissa tai joihin suhtautumisessa ei ole kehumista. Eläimet voivat kärsiä monellakin tavalla. Tämä loukkaus upeiden eläinten oikeuksia kohtaan.  Parhaimmillaan koirien luonteenpiirteistä voimme oppia paljon. Luonteiden laadut ovat selkeästi nähtävissä eivätkä koirat niitä ihmisten tavoin peitäkään.

Monille kokee koiralemmikin lähes ihmisen kaltaiseksi, ts. koiraa siten inhimillistetään. Näin voidaan tehdä koiran ominaispiirteille toisella tavalla väkivaltaa. Kesykoira on lajille tyypillisellä tavalla laumaeläin. Viime kädessä sillä on enemmän yhteistä suden kanssa kuin ihmisen. Voisimme kenties tästä koira-susi –suhteesta muistaa sen, että monet koiran hienot ominaisuudet ovat myös sudella – ainakin piilevänä. Näin ajatellen voitaneen ehkä löytää toimivat ekolokerot rinnakkaiselämälle sekä suden että ihmisenkin kannalta.