Hyvinvointia kaikille

Viimeaikaisen talous- ja yhteiskuntakeskustelun ytimessä on kysymys, mikä on ns. hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Ovatko vuosikymmenien aikana luodut hyvinvointipalvelut rapautumassa? Onko aikaansaadun palvelujärjestelmän pohja putoamassa pois kansantalouden kriisien vuoksi? Kun näitä mietitään, tarkoitetaan julkisen sektorin, valtion, kuntien ja eläkerahastojen tarjoamia sosiaali- ja terveydenhoidon palveluja, koulutusta sekä eläkkeitä ja muita tulonsiirtoja.

Hyvinvointi koostuu edellä viitattujen seikkojen lisäksi monista muista tekijöistä. On paljon sellaisia hyvinvointitekijöitä, joita kullakin seudulla on saatavilla, ja jotka ovat joko aivan ilmaisia tai varsin pienin kustannuksin saavutettavissa. Jotkut hyvinvointipalvelut, jotka julkisin varoin tuotetaan, lähes kustantavat itsensä. Tarjolla olevat mahdollisuudet riippuvat kyllä osittain paikkakunnan tai seudun varallisuudesta, luonnonoloista tai kulttuurihistoriasta. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tilannetta lähinnä Espoon näkökulmasta. Espoon tarjontaan ja olosuhteisiin kirjoittaja on perehtynyt runsaan 40 vuoden aikana.

Espoo on vanhaa kartanokulttuuriseutua, missä lukuisat kartanot alustalaisineen muokkasivat maisemaa Suomenlahden ranta-alueelta Nuuksion järviylängölle saakka. Vielä toisen maailmansodan jälkeen Espoon väkiluku oli vain parikymmentä tuhatta. 2010-luvun alussa väkiluku ylitti jo 250 000, eli se oli 60 vuodessa yli kymmenkertaistunut. Paikkakunnalle oli muuttanut ja muuttaa nuorta, varsin hyvin koulutettua väkeä. Väki on sijoittunut työvoimaksi pääkaupunkiseudun lukuisiin asiantuntija-, yritysjohtaja- tai virkamiestehtäviin. Näin ollen paikkakunnalle on kertynyt vaurautta useimpia maan muita paikkakuntia enemmän.

Tästä vauraudesta pääsevät nyt monet nauttimaan myös edullisten tai ilmaisten hyvinvointipalvelujen muodossa. Erään esimerkin ilmaisista palveluista tarjoaa 68 vuotta täyttäneille annettu ikäihmisten seniori sportti –kortti. Kortilla pääsee ilmaiseksi kaikkiin Espoon liikuntatoimen uimahalleihin, kuntosaleille sekä ohjattuun liikuntaan. Leppävaaran uimahallin sulkeuduttua peruskorjauksen ja laajennuksen vuoksi, olen käyttänyt Keski-Espoon uimahallin mahdollisuuksia.

Keski-Espoon uimahalli ja sen kuntosalit on rakennettu Kuninkaantien lukion yhteyteen. Ikäihmiset pääsevät sporttikortilla uimahallin pukeutumishuoneeseen vaihtamaan vaatteet ennen kuntosalille menoa. Opastuksen jälkeen suurin osa kuntosaliajoista on varattu vapaaharjoitteluun, missä kukin oman aikataulunsa ja mieltymyksiensä mukaan rasittaa lihaksiaan tai venyttelee jänteitään.

Kuntosalikäynnin jälkeen on vuorossa sauna ja uimahalli. Saunaosastolla on kaksi eri kuumuusasteen suomalaista saunaa sekä höyrysauna, eli turkkilainen sauna. Uimahalli on pieni mutta viihtyisä. Altaita on useampia. Päiväaikaan, kun senioreilla on hyvää aikaa saunoa ja uida, seurana ovat päiväkotien lapset tai kotiäidit ja isovanhemmat lapsien tai lastenlasten kanssa. Saunasta, pesutiloista ja allasosastosta tulee mieleen roomalaiset yleiset antiikinajan kylpylät. Niissäkin Rooman vapaat miehet ja naiset viettivät aikaansa ja hoitivat kuntoaan.

Halutessaan ikäihmiset voivat korttia näyttämällä ruokailla alennettuun hintaan lukion nuorten joukossa. Hoikat, vaaleahiuksiset tytöt ja pitkät, energiset nuoret miehet eivät ihmettele sivupöytiin sijoittuvia ikäihmisiä. Tarjoiluhenkilökunta, joista monet ovat aksentista päätellen maahanmuuttajia tai ulkomaalaisia, ovat hyvin ystävällisiä.

Kuninkaantien lukion uimahalliin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä, busseilla, joten käynnit eivät tule kalliiksi. Hieman enemmän tulee kustannuksia, kun ajaa omalla autolla Nuuksion ulkoilualueelle. Espoon keskuksesta tai Bembölen risteyksestä sinne on vajaa parikymmentä kilometriä. Nuuksionpää kuuluu Nuuksion laajaan kansallispuistoon ja ulkoilualueeseen. Alue kattaa suuren osan Luoteis-Espoota ja jatkuu Vihdin sekä Kirkkonummen puolelle.

Nuuksionpään Haukkalammelta lähtee kolme eripituista ja vaikeusasteista kävely- ja vaellusreittiä, Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (8 km) sekä Punarinnankierros (2 km). Näiden kierrosreittien lisäksi voi valita polkuja, jotka vievät Nuuksion 45 neliökilometrin laajuisen kansallispuiston muille ulkoilualueille, Salmiin, Kattilaan, Pirttimäkeen sekä Luukkiin.  Järviylängön maasto on hyvin jylhää, kalliosta, metsäpeitteeltään vaihtelevaa sekä lampien, lehtojen ja soiden värittämää. Kroppa virkistyy, silmä ja sielu lepäävät. Kerrotaan, että karhukin pitää joskus majaa kansallispuiston rauhassa.

Nuuksionpäähän ajetaan Pitkäjärven rantaa pitkin Solvallan urheiluopiston ohi. Solvallassa on vuoden sijainnut moderni Haltian luontokeskus. Se on nykyaikaisen puurakentamisen malliesimerkki. Rakennuksessa sijaitsee luontonäyttely nykyaikaisine museorakenteineen sekä kahvila-ravintoloineen, missä voi puolestaan nauttia kahvin ohella mahtavasta maisemasta yli Solvallan Pitkäjärven.

Vanhan puurakentamisen tunnelmasta voi nauttia Bembölen kahvituvassa. Bellin kantatilan maille rakennettiin aikanaan kestikievari. Nykyisen rakennuksen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1737. Kievari ja nykyinen kahvitupa sijaitsee vanhan Kuninkaantien varressa runsaat parikymmentä kilometriä Helsingistä. Se oli siis hevosaikaan sopivan päivämatkan päässä. Kuninkaantie toimi Ruotsin vallan aikana mm. postitienä Turun ja Viipurin välillä. Kuninkaantietä ovat kulkeneet 1300-luvulta alkaen kuninkaat, kuriirit, papit ja porvarit sekä armeijat.

Bembölen kahvituvan tunnelmassa voi helposti aistia vuosisatojen patinan. Tumma sisäkatto kannatinhirsineen, lautaseinät ja leveät lattialankut sekä keittiönurkkaa vasten rakennetussa suuressa avotakassa palavat koivupöllit antavat aidon tupatunnelman. Kahvitupa toimi Talvisodan aikana Kätilöopiston synnytyssalina. Seinällä olevasta muistotaulusta voi myös lukea, että tällä paikalla sijaitsi Jatkosodan alkaessa JR 45:n II pataljoonan perustamispaikka. Pataljoona lähti täältä sotaan 20.6.1941.

Kahvitupa oli siis sotien aikana tärkeä paikka kotirintaman huollolle. Tunnelmaa voi tänäänkin kohottaa nauttimalla tuvan tarjonnasta juomalla kupin kahvia mukipossun tai karjalanpiirakan kanssa. Tarjonta on kotitekoisen makuista, vain johtuneeko se ympäröivästä miljööstä.

Kun palaa Kuninkaantietä pari kilometriä Bembölestä Espoon entiseen kirkonkylään, tulee Espoon vanhalle kirkkomäelle Espoon harmaakivikirkon, nykyisen Espoon tuomikirkon alueelle. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin jo 1480-luvulta ja rakennus on siten pääkaupunkiseudun vanhimpia rakennuksia, ellei vanhin. Kirkon ohella erityisen hartaan tunnelman luo kirkkoa ympäröivä kirkkomäki, joka muodostuu laajalle, eri puolille kirkkoa ulottuvasta hautausmaasta. Vaikea kuvitella harrastunnelmallisempaa näkyä, kun jouluaattoiltana valkeaan hankeen peittyneitä hautakiviä valaisee lukemattomien hautakynttilöiden valomeri.

Omalta osaltani halvinta hyvinvointitarjontaa edustaa Träskändan kartanomiljöö Espoon Järvenperässä. Se sijaitsee runsaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä kodista. Aurora Karamzinin kesäpaikkana tunnettu kartanomiljöö on perua 1700-luvun lopulta. Miljööstä tosin löytyy paljon vanhempia elementtejä, koska Kuninkaantie kulki aikanaan myös myöhemmän Träskändan kartanon maiden kautta.  Vanhimmat tammet tien varrella ovat jo 500 vuoden ikäisiä. 32 hehtaarin suuruinen puisto koostuu lukuisista puulajeista. Osaa puistosta hallitsevat havumetsän vanhat kuuset, männyt ja lehtikuuset. Toisaalla on säilytetty niittyjä, joiden ympärillä kasvaa vanhoja lehtipuita, kuten myös alueen läpi virtaavan joen varrella. Kartanon pihalta avautuu englantilaistyyppinen, avara puisto nurmikenttineen, suurine lehmus-, tammi- ja niinipuineen, sekä päärakennusta ympäröivine kukkaistutuksineen.

Kun Nuuksion kansallispuisto antaa elävän tunnelman suomalaisen järviylängön luonnosta upeine piirteineen, eläimeen ja kasveineen, Träskändan puistossa vaistoaa eurooppalaisen kulttuurimaiseman kauneimmat ja rehevimmät piirteet.

Hyvinvointiin kuuluu fyysisen kunnon ylläpitäminen ja huolto. Jos on voinut säilyttää liikuntakykynsä, sen hoitaminen ei tule kalliiksi ja tuottaa monipuolisen nautinnon. Luonto tarjoaa ihmisen silmälle ja sielulle runsain mitoin hyvää oloa ja virkistystä. Kulttuurimaisema sekä rakennettu miljöö, jonka juuret ulottuvat vuosisatojen taa, luo elämään ja elämänmuotoon jatkuvuuden tunneta ja antaa historian tajua. Huolella ja tyylillä rakennetut rakennukset ja ympäristöt kohottavat mielialaa. Vanha uskonnollinen miljöö menneine sukupolvineen vastaa hengellisen sielun tarpeisiin. Meille itse kullekin on siten runsaasti sellaista hyvinvointia tarjolla, jota eivät tilapäiset eivätkä pitempiaikaiset taloudelliset muutoksetkaan uhkaa.