Islanti - syntyvä maa

Islantia käsittelevässä matkaoppaassa sanotaan, että Islanti on Euroopan nuorin maa. Tämä pitää paikkansa, mutta ei valtiollisessa mielessä. Islanti itsenäistyi Tanskasta kesäkuun 17. vuonna 1944. Jo sitä ennen islantilaiset olivat saaneet pitkälle menevän valtiollisen autonomian. Islannin perustuslaki hyväksyttiin vuona 1874. Islantilaiset itse ovat olleet jo kauan itsellisistä kansaa, aina siitä asti, kun ensimmäinen pysyvä asukas, Ingólfur Arnarson, asettui saarelle, nykyisen Reykjavikin lähistölle. Islantilaisten ensimmäiset käräjät kokoontuivat Thingvellirinessä vuonna 930. Sen paremmin norjalaisten kuin tanskalaistenkaan hallinnollinen valta ei paljon hetkauttanut islantilaista elämänmuotoa. Islannin kieli, jota puhutaan ja jolla kirjoitetaan, ja jolla Satujen saaren saagat 1100-, 1200- ja 1300-luvuilla kirjoitettiin, kehkeytyi muinasnorjasta toisen tuhatluvun alussa. Kielen säilyminen ei ole merkki pysähtyneisyydestä, vaan kulttuurin vahvuudesta.  

Islanti on nuorin maa konkreettisesti. Koko saari kohosi merestä Pohjois-Atlantilla noin 17 miljoonaa vuotta sitten. Sen synnytti Euraasian ja Pohjois-Amerikan mantereiden erkaantuminen toisistaan. Atlantin selänteenä tunnettu mannerlaattojen rajavyöhyke kohosi kuuman magman nostamana ylöspäin, kun laattojen liike teki tilaa. Islannin kohdalla merenpohja nousi nykyistä valtameren pintaa korkeammalle. Liike jatkuu edelleenkin, ja Islannin saaren alla myllää kuuma laava, itse asiassa eräänlainen hot spot, kuuma piste. Islannin kohdalla maan kuori on vain parinkymmenen kilometrin paksuinen, kun mantereiden kohdalla kuori on yleensä 70 – 80 kilometriä.

Monin kohdin tuliperäinen maa-aines pursuaa pintaan. Saarella on kymmeniä toimivia tulivuoria, ja tulivuoren purkauksia tapahtuu keskimäärin viiden vuoden välein. Säännöllisin purkautuja on Hekla, joka kypsyy purkaukseen jokseenkin joka kymmenes vuosi.

Kun Islannin saaren mykistävää luontoa katselee, tulee mieleen kreikkalaiset filosofit ja luonnontutkijat. Aristoteleen ja muiden hieman yli parituhatta vuotta sitten eläneiden kreikkalaisten tiedemiesten käsitys oli, että maailma on luotu neljän elementin, tulen, veden, ilman ja maan, varaan. Meidän aikamme etsii samaa selitystä metsästämällä kiihkeästi ja suurella rahalla Higgs’in bosoneita ja muita äärimmäisen pieniä hiukkasia. Kun on ollut mahdollisuus katsella Islannin mykistävää luontoa, ei antiikin kreikkalaisten selitykset tunnu ollenkaan huonoilta. Islannissa on kaiken aikaa nähtävissä luomistapahtuma. Islannissa maa syntyy.

Tulen ja tuliperäisen maan läsnäolo on hätkähdyttävä ja käsin kosketeltava. Magma ei vello vain parinkymmenen kilometrin syvyydessä vaan monin paikoin laavapesäkkeitä on paljon lähempänä pintaa. Reykjavikin, savujen lahden niemimaan alla tulinen laava on vain parin kilometrin syvyydessä. Sen höyrystämää kuumaa vettä ja vesihöyryä hyödynnetään sähkön ja lämmön tuotannossa. Höyryäviä kuumia lähteitä löytyy eri puolilta saarta.

Haukadalurin alueella, Reykjavikista itään, sijaitsee kuumien lähteiden alue, missä vesi pursuaa aika ajoin geisireiksi. Geisir purskauttaa sata-asteisen veden parin kolmenkymmenen metrin korkeuteen, jotkut geisirit muutaman minuutin välein, toiset vain kerran pari vuodessa. Ilmiö tuntuu taianomaiselta.

Tulen rinnalla vesi luonnehtiikin Islannin maisemaa. Vesihöyryä savuavat lähteet, purskahtelevat geisirit, virtaavat joet sekä kuohuvat kosket eivät ole ainoita veden elementtejä saarella. Islannissa vesi ilmenee myös jäänä, koska saarella on 8 – 10 jäätikköä, joista Vatnajökull on suurin. Se on koko maapallon suurin Etelä-mantereen ja Grönlannin jälkeen. Islanti on myös merellinen saari, jonka rantaviiva on lähes 5000 kilometriä pitkä.

Islannissa tuli tai tulen kuva ei ole esillä vain maassa tai maan alla. Varsinkin tämän talven aikana, jolloin aurinko on taas ollut aktiivinen, revontulet ovat usein valaisseet yötaivaan. Islantihan sijaitsee pohjoisessa lähellä napapiiriä.

Ilma on olennainen ja hieno elementti muutenkin Islannissa. Tuulien pyyhkiessä Pohjois-Atlantilla sijaitsevaa saarta, ilma saarella on poikkeuksellisen puhdasta. Vielä puhtaammaksi ilman tekee nykyaikaisessa maassa se, että lämmitys ja energiantuotanto perustuvat suurimmalta osin uusiutuvaan energiaan, maan lämpöön. Islannilla on tarkoitus saattaa koko energiahuolto geotermisen energian varaan, jolloin mitään päästöjä ei synny.  Kun pohjoinen valo tuo oman erityisen sävynsä kesäisin pitkään päivään, monet valokuvaajat pitävät Islantia erinomaisena kuvausympäristönä.

Hätkähdyttävin kaikista ympäristöistä on maa ja maaperä. Islannissa on silmin nähtävissä kuinka maa syntyy.  Helposti voidaan myös seurata, miten tuliperäinen, kiveksi jäähtynyt maa muuttuu ensimmäisten vuosituhansien ja vuosimiljoonien aikana. Jo vajaan 50 kilometrin matka Keflavikin lentoasemalta Reykjavikiin on hätkähdyttävä. Muutamien tuhansien vuosien vanhaa, mustaa tulivuoribasalttia ei peitä vielä muu kuin ohut jäkälä- tai sammalkerros. Monimuotoiseksi jäähtynyttä, mustaa kiveä peittää ohut vihreä pintakerros. Maisema on kuin kuun maisemaa.

Nuorimmat laajat kivikentät ovat muutaman sadan vuoden ikäisiä. Siellä missä jääkaudet ovat jyystäneet huokoista kiviainesta pitempään, on kertynyt myös tuhkapitoista, hienojakoista irtomaata, joka on soistunut ja alkanut kasvaa heinää ja turvetta. Joihinkin laaksoihin ja notkelmiin on ilmaantunut käkkäräkoivikoa ja pihlajistoa.  

Islannissa ei näe vain nuorta tuliperäistä kallioperää, vaan eri puolilla esillä olevat vuoret ja vuoristot ovat myös tuliperäistä maata, jonka jääkaudet ovat nostaneet esiin. Saarella ja saaren yli kulkeneet jääkaudet ovat jäävirtoineen uurtaneet miljoonien vuosien ajan jatkuneiden tulivuorten purkausten kerryttämiin laavakenttiin syvät uomat, vuonot, niin, että vuonojen laidoilla vuoret kohoavat satoihin metreihin merenpinnasta. Korkeimmat vuoret yltävät yli kahteen kilometriin.

Jääkausien työn jäljiltä vuorten rinteet ovat usein kuin veitsellä tai teräaseella jyystetyt. Niistä voi helposti lukea vuorten synnyn historian ihan kuin puussa vuosikasvuista kasvutapahtuman historian.  Jään pureutuessa laavakenttään, syntyvät vuoret ovat jääneet usein tasalakisiksi. Joukossa on kuitenkin myös terävähuippuisia, keilamaisia tulivuoria.

Islannissa näkee siten maan syntyhistorian muutaman miljoonan vuoden ajalta.  Historia ei ole kuitenkaan päättynyt vaan uutta maata syntyy koko ajan. Muutama vuosi sitten saaren eteläpuolelle syntyi tulivuorenpurkauksen yhteydessä uusi saari, Surtseyn saari. Saari syntyi 14. marraskuuta 1963.

Surtseyn saari on rauhoitettu tieteellistä tutkimusta varten, eikä yleisöllä ole sinne pääsyä. Siellä tutkitaan, kuinka kauan kestää, ennen kuin muualta tullut kasvillisuus ja eläimistö leviävät äsken merestä nousseelle saarelle. Tulosten arvellaan antavan valoa myös siihen, kuinka kauan Pohjois-Euroopassa kesti jääkauden jälkeen, ennen kuin eri lajit levisivät jään alta vapautuneelle alueelle.  Islannissa kaikki luomisen elementit ovat silmien edessä. Ne täytyy vain nähdä.