Stoppi hiilen pystyvarastoinnille

Suomen metsävarojen kehitys on ollut hämmästyttävää viimeisen runsaan 30 vuoden aikana. Metsävarat on se puumäärä, mikä meidän 20 miljoonan hehtaarin metsissämme seisoo. Metsävarojen kehitys kuuluu niihin seikkoihin, joissa yleinen mielikuva poikkeaa todellisesta. Joskus kuulee varoitettavan jopa metsien häviämisestä. Tuskin koskaan viimeisen parinsadan vuoden aikana Suomen metsissä on ollut niin paljon puuta kuin juuri tällä hetkellä. Eikä tässä kaikki; metsien kasvu, eli puuston lisäkasvu on suurempaa kuin koskaan.

Lueskelin mökillä antikvariaatista ostamaani kirjaa, johon oli koottu 1960-luvun lopulla silloisten Suomen Akatemian jäsenten pitämät esitelmät Helsingin yliopiston Studia Generalia –sarjassa - kukin omalta alaltaan. Akateemikko, professori Yrjö Ilvessalo puhui Suomen metsätalouden kehityksestä. Metsätieteen edustajana Yrjö Ilvessalo oli sikäli omalla asiallaan, että hänen toimestaan ja hänen johdollaan suoritettiin Suomen ensimmäinen valtakunnallinen metsävarojen inventointi vuosina 1921 – 24.

Esitelmässään Ilvessalo visioi, että Suomen metsien vuosittainen lisäkasvu voisi joskus tulevaisuudessa nousta jopa kaksinkertaiseksi 1950- ja 1960-lukujen tasoon verrattuna. Metsien lisäkasvu jökötti vuosikausia vakaasti noin 57 miljoonan kiintokuutiometrin tasolla. Kasvu oli tosin nopeutunut, koska metsien lisäkasvu oli vielä 1930-luvulla vain noin 45 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, vaikka Suomen metsäala oli ennen Karjalan luovutusta nykyistä suurempi.

Ilvessalon kaukonäköinen visio on kirjaimellisesti toteutunut. Vuosien 2009 – 2011 valtakunnallisen inventoinnin mukaan vuotuinen lisäkasvu oli 104 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa eli täsmälleen kaksinkertainen 1960-luvun alun tasoon verrattuna. Metsien kokonaispuuston määrä oli puolestaan noussut 2305 miljoonaan kiintokuutiometriin, kun vastaava luku vielä 1960-luvulla, ja vielä 1970-luvun alussakin oli 1500 miljoonaa kuutiometriä.

Metsäntutkijat ovat arvioineet (Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät, METLA), että Suomen metsien puuvaranto voi nousta jopa 3000 – 3500 miljoonaan kuutiometriin 2040-luvun alkuun mennessä, eli seuraavien vajaan 30 vuoden kuluessa. Suomen metsävarat olisivat siten 2,2, - 2,4 -kertaa suuremmat kuin 1970-luvun alussa. Ilmaston lämmetessä, sateisuuden lisääntyessä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noustessa sekä vuosikasvun ylittäessä vuotuisen poistuman yhä enemmän, puuvarannon kasvu vain kiihtyy.

Metsien puuvarannon kasvu on ollut tärkein ilmakehän hiiltä sitova tekijä Suomessa. Tämä hiilinieluksi kutsuttu tekijä on sitonut yli kolmanneksen Suomen hiilidioksidipäästöistä. Mikäli uutiset YK:n Durbanin ilmastokokouksesta(2012) pitävät paikkansa, suomalaiset luopuivat ympäristöministeri Ville Niinistön johdolla tästä Suomelle kuuluvasta edusta. Metsiemme hiilinielua ei enää lueta Suomen hyväksi. Maallikosta se vaikuttaa aika typerältä.

Puusto onkin tärkeä hiiltä sitova biomassan osatekijä. Lähes puolet puiden kiintomassasta on hiiltä. Jos laskelmat pitävät paikkansa, Suomen metsissä seisoo siis runsaan 1000 miljoonan kuutiometrin hiilivarasto. Vuonna 2040 hiilivarasto olisi näiden laskemien mukaan siten jo yli 1500 miljoonaa kuutiometriä.

Suomen metsissä on siten valtavat hiilen pystyvarastot. Tämä voi olla hienoa ilmastopoliittisista syistä, vaikka siitä ei saisi edes sitä etua mikä periaatteiden mukaan kuuluisi. Jatkuva hiilen pystyvaraston kasvattaminen panostamalla metsien lisäkasvuun saatua lisäystä hyödyntämättä, on järjetöntä. Se on äärimmäisen kallis keino ja kohdistaa kustannukset väärille tahoille. Lisäksi puuston kasvulla voisi energia- ja ilmastopoliittisesti olla varsin tärkeä ja hyödyllinen käyttömahdollisuus muualla, jos siihen vain ymmärrettäisiin tarttua.

Metsien uudistamiseen ja lisäkasvuun panostetaan vuosittain noin 200 miljoonaa euroa ja miljoonia palkattomia työtunteja. Tämä johtuu politiikasta, jolla pyritään maksimoimaan metsien lisäkasvu. Politiikka syntyi 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin hakkuut ylittivät kasvun ja metsien häviäminen oli todellinen uhka. Tätä vaaraa ei siis enää ole. Metsänomistajat maksavat kuitenkin uudistamisesta vuosittain 150 miljoonaa euroa tai 1,5 miljardia euroa vuosikymmenessä politiikan jatkuvuuden säilyttämiseksi. Näin on laissa määrätty.

Puu on erinomainen ja monipuolinen raaka-aine.  Se on mahdollinen fossiilisten polttoaineiden, öljyn, kivihiilen ja maakaasun korvaava niin teollisena raaka-aineena kuin energialähteenä. Jostakin syystä mahdollisuuksia ei Suomessa käytetä täysimääräisesti hyväksi. Teollisuus myöhästyi puuraaka-aineen modernin tuotekehityksen saamisessa alkuun, kun se keskittyi vain sahaukseen sekä paperin ja kartongin tekemiseen. Nyt on lähdetty vähitellen liikkeelle, mutta vienee vuosikymmeniä, ennen kuin uusista tuoteryhmistä tulee edellä mainittuihin verrattavia massatuoteryhmiä.

Aikanaan puu oli lähes ainoa energialähde Suomessa. 2000-luvulla puun energiakäyttö on uudelleen noussut hyvää vauhtia, mutta vie vielä vuosia ennen kuin tässäkään päästään lähelle potentiaalisia käyttömääriä. Puu on erinomainen auringon energian varanto kuten muukin biomassa. Puuta voidaan hyödyntää kuitenkin paljon monipuolisemmin ja tehokkaammin energiakäyttöön kuin useimpia muita bioenergialähteitä. Puusta voidaan valmistaa biodieseliä ja muita polttonesteitä. Sitä voidaan kaasuttaa. Teknologisen kehityksen mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta ne ovat vasta kehkeytymässä. Onneksi ollaan lähdetty vihdoin liikkeelle.

Kun metisen lisäkasvusta jää vuosittain kolmannes tai ylikin hyödyntämättä ja metsäteollisuuden puuntarve supistuu vuosi vuodelta, myös periaatteessa teollisuuden ainespuuksi soveltuvaa massapuuta pitäisi hyödyntää energiakäyttöön. Tätä teollisuus vastustaa mustasukkaisesti, mutta järjettömintä on suurin taloudellisin panoksin varastoida puuta metsään. Riittävästi ja metsähoidollisesti oikein hakattuna metsät kasvavat puuta entistä enemmän. Tiheytyvä, riukuuntuva tai yli-ikäinen puusto ei enää kasva eikä sido hiiltä ilmasta.

On järjetöntä varastoida hiiltä kalliilla metsien pystyvarastoihin. Sen sijaan on järkevää varastoida hiiltä hirsi- ja muihin puutaloihin. Kuten on nähty, siten voidaan ratkaista myös monta sisäilmaongelmaa, joiden aiheuttamat kustannukset koko Suomessa ovat nekin valtavaa luokkaa.