Katso minua

Nykyinen media- ja somemaailma on hämmentävä. Päivittäistä toimintaamme, ajatteluamme ja mielipiteitämme sekä ihmissuhteitammekin ohjaa eräiden nerokkaiden amerikkalaisten teknologiakehittäjien ja business-yritysten luoma todellisuus. Todellisuus ei ole enää sitä, mitä luulemme sen olevan vaan uuden, keinotekoisen, osin virtuaalisen maailman muodostama todellisuus.

Kehitys lähti aikanaan liikkeelle massadataa tehokkaasti käsittelevien tietokoneiden kehittämisestä. Koneiden ja niitä linkittävien tietoverkkojen pohjalle rakennettiin internet, datasiirron valtatie – nyt jo jokaisen pöydällä ja taskussa. Seuraava vaihe, joka on jo alkanut, on, että kaikki sähköllä toimivat laitteet kytketään samaan verkkoon. Näin on luotu todellinen globaali Octobus.

Mielen maisemaamme hallitsevat amerikkalaisten henkilöiden ja yritysten luomat sovellutukset ja käyttöjärjestelmät, Windows, Apple, Google, Amazon, Facebook, Instagram, Twitter, LikedIn ja mitä kaikkia niitä onkaan. Perässä tulevat nyt kovaa vauhtia kiinalaiset Alibaban johdolla.

Käyttöjärjestelmät ja sovellutukset ovat tehneet kehittäjistään maailman rikkaimpia, mutta mitä seurauksia niiden tulo merkitsee meidän käyttäjien kannalta. Hyvin suuri osa päivästä – niin työstä kuin vapaa-ajastakin - kuluu edellä mainittujen parissa. Voi sanoa, että niiden kautta hahmotamme maailman ja sosiaaliset suhteet sekä asioiden tärkeysjärjestyksen. Vain ne asiat ja ihmiset, jotka kulkevat näiden myllyjen läpi, ovat tärkeitä. Vanhat mediat, tapaamiset, kirjat, lehdet, radio ja televisio, jäävät aikaisempaa vähemmälle.

Oma kokemukseni uusista medioista on rajoittunut, enkä tunne tarjolla olevista kuin pienen osan.  Saatua kokemusta kannattaa kuitenkin pohtia. Olen eri vaiheissa mennyt joihinkin mukaan, ja niistä ei helpolla pääse irti. Katsotaanpa esimerkiksi hyvin suosittua Facebookia.

Lähdin mukaan Facebook-ryhmään aikanaan työtoverin houkuttelemana. Huomasin kuitenkin pian, ettei tuttujen, puolituttujen tai peräti uusien tuttavuuksien kanssa seurustelu tai viestien vaihto Facebookin kautta ollut minun juttuni. Jättäydyin pois.

Facebook ei kuitenkaan unohtanut. Säännöllisin väliajoin sähköpostiini tuli viesti, kuinka helppoa olisi pitää yhteyttä kavereihin Facebookin kautta. Sinnittelin vastaan. Lähdin kuitenkin uudelleen mukaan, kun ulkomailla asuva tuttava ei halunnut pitää yhteyttä sähköpostin kautta vaan ehdotti Facebookia. Niinpä täytin perusjutut kuvineen uudelleen ja loin kaveriyhteyden.

Sittemmin kaveriyhteyksiä on tullut lisää ja Facebook suosittelee säännöllisesti uusia. Lisäksi tutut ja puolitutut ehdottavat kaveriyhteyttä, kun huomaavat omilla sivustoillaan pönäkän profiilini. Olen valinnut kuitenkin mahdollisimman passiivisen linjan. Siitäkin huolimatta, että Facebookin järjestelmä – joka kerta vieraillessa – eri tavoin yrittää aktivoida tai koukuttaa.

Facebookin kannalta tämä on ollut ymmärrettävää, koska sen liikeidea perustuu siihen, että järjestelmässä on mahdollisimman monta mukana, ja lukumäärä kasvaa, ja että osallistujat ovat mahdollisimman aktiivisia. Näin Facebookista tulee yhä houkuttelevampi alusta mainostajille ja muille käyttäjien profiloijille, jolloin Facebookin liikevaihto ja voitot kasvavat. Ja nehän ovat kasvaneet tähtitieteellisiin lukuihin. Mark Zuckerbergin luomalla Facebook-verkostolla on jo yli miljardi käyttäjää.

Facebook on epäilemättä tehokkaimpia yhteydenpitoverkostoja ja myös tiedon välittäjiä tarvittaessa. Mutta mitä muuta se tekee?

Ensinnäkin järjestelmä on nerokas siinä, että se koukuttaa monin tavoin aktivoimaan yhteydenpitoa ja käyntejä sivulla. Joka kerta sivuston avatessa ohjelma ensiksi kysyy, miten haluat kommentoida päivääsi. Sen lisäksi houkutus on suuri – jo kohteliasuudenkin vuoksi – luomaan kontakteja tai vastaamaan kaveripyyntöihin. Tällöin sitoudut kuitenkin seuraamaan kaveripiirin elämää tarkemmin kuin haluaisitkaan.

Uteliaisuudenkin vuoksi Facebookin tarjontaa on kuitenkin vilkaistava. Jo nyt on helppo havaita, että kunkin tuttavan käynnit ja kiinnostuksen kohteet muodostavat helposti profiloitavan kokonaisuuden. Kuvat vastaavat aika hyvin omia ennakko-odotuksia. Mitä profiili sitten tarjoaa sivustonpitäjille tai heidän asiakkailleen, sitä en osaa kuvitella? Teräväpiirtoisen kuvan kuitenkin kustakin osallistujasta saa.

Uteliaisuuden tyydyttämisen lisäksi Facebook-yhteydestä on muitakin seurauksia. Jatkuva reagointi silmien ohi vilahtavaan kuvamateriaaliin on hermoärsyke, joka vie energiaa. Henkisen ja fyysisen energian puute on ainakin omalla kohdalla tärkeimpiä hyvinvoinnin ja aktiivisen toiminnan rajoitteita. Inspiroivat ihmissuhteet ja uuden oivaltaminen luovat uutta energiaa. Facebook ei minulla toimi näin, pikemminkin päinvastoin.

Mielenkiintoista on, että aikanaan Facebookin käyttäjämäärän kasvusta vastannut varajohtaja Chamath Palihapitiya on tullut samaan johtopäätökseen. Stanfordin yliopistossa puhunut Palihapitiya sanoi tuntevansa syyllisyyttä aiemmasta tehtävästään. Hän arveli ”sydänten, tykkäysten ja peukutuksen” tuhoavan yhteiskunnan toimintaa, sillä niihin ajaa lyhytaikainen, hyvästä palautteesta saatavan mielihyvän tavoittelu.

Ei kai hyvän palautteen kaipuussa sinänsä ole mitään pahaa. Jokainenhan sitä kaipaa.

Facebook on joskus käännetty suomenkielelle sanalla Naamakirja. Itse käyttäisin ilmaisua Katso minua. Tällainen minä olen ja tätä minä teen. Hyväksytkö?

Twitter-tilini työntää tavaraa sähköpostiini päivittäin mitä erilaisimmista asioista ja mielipiteistä. Usein Twitter vinkkaa asiasta tai puheenvuorosta, jota itse en olisi voinut havaita tai tietää. Tällöin Twitter ohjaa uuden tiedon tai mielipiteen lähteille.

Twitter täyttyy tämän lisäksi parin lauseen mielipiteistä, joista harvoin saa ajatuksille aineksia. Näin ei voi ollakaan. Lyhytjänteinen aika ja nopeasykkeinen media vaativat tiivistämään asian ja asiantuntemuksen muutamaan sanaan. Pahimmillaan joudutaan USA:n presidentin Trumpin toteuttamaan surkuhupaisaan Twitter-kierteeseen, joka vie kaiken uskottavuuden. Pahimmillaan tavasta on seurauksena traaginen lopputulos.

Oma some-suosikkini näkyy tässäkin kirjoituksessa. Haluan käydä tarkastelemani asian tai siihen liittyvät seikat perustellen läpi. Itsekeskeisyyttä tähänkin tapaan liittyy. Tarkoitus ei ole kuitenkaan houkuttaa katsomaan vaan kuuntelemaan. Lukemaan sitä, mitä mieltä minä olen ja mitkä ovat perusteluni. Haluan siis liittyä historialliseen, kirjalliseen perinteeseen. Taito ja tieto riittävät siihen, mitä saan ”paperille”. Se ei ehkä ole enää nykyaikaa, mutta jokainen onnistunut lause antaa tyydytystä sinänsä. Pieneltä osin myös ajatukset kirkastuvat.