Yle urheilu teki suuren palveluksen koko Suomelle

On selvää, että vuoden 2007 jälkeen käytännössä jatkunut talouden nollakasvu ravistelee kaikkia yhteiskunnan rakenteita. Jos kansantalous olisi kasvanut kuluneen kahdeksan vuoden aikana keskimäärin 2 prosenttia vuodessa, kuten vuosikymmenen lopulla vielä oletettiin ja kuten hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen entiseen tapaan edellyttäisi, verotulot olisivat nyt lähes 20 prosenttia suuremmat. Valtiovallan tulot olisivat 10 miljardia suuremmat kuin viime vuonna toteutuneet.

Tässä tilanteessa kaikkia julkisia menoja ja menokohteita arvioidaan tarkasti. Niinpä myös YLE-vero, joka otettiin käyttöön muutama vuosi sitten, herättää keskustelua. YLE-vero korvasi televisiolupamaksun, joka oli sidottu tv-vastaanottimen käyttöön. Kuluvalle vuodelle 2016 YLE-vero on enimmillään 143 euroa hengeltä - alentuen tulojen mukaan. Pienin vero on 70 euroa. Alle 10 300 euroa vuodessa ansaitsevat eivät maksa veroa lainkaan. Maksusta vapautuneiden määrä on suuri. Vuoden 2014 ansio- ja pääomatulojen mukaan alle maksurajan ansainneita lienee ollut 800 - 900 000. Hyvin suuri osa kansasta voi siis nauttia Ylen tv- ja radio-ohjelmista sekä nettitarjonnasta ilmaiseksi. 

YLE-veroa eniten kritikoivia löytynee eniten muun median piiristä. Koko mediakenttä, sekä sähköinen että printtimaailma, on valtavassa murroksessa. Netin luoman tarjonnan kilpailu on entistä kovempaa, mediassa kulutustottumukset muuttuvat nopeasti, ja näin monet joutuvat supistamaan toimintaansa kysynnän laskiessa ja kannattavuuden heiketessä.  Ei ole ihme, että Ylen kilpailijat ovat kateellisia ja haluaisivat supistaa sen roolia ja rahoitusta. Kilpailijat - ja ehkä monet katsojat ja kuuntelijatkaan – eivät joko tiedosta tai välitä siitä, mitä kansallisesti menetettäisiin, jos Ylen rahoitusta ajettaisiin alas.

Viimeistään juuri päättyneet alle 20-vuotiaitten jääkiekkonuorten MM-kisat vakuuttivat, kuinka edullisesti ja pienellä rahalla Yle tarjoaa parasta ajanvietettä, viihdettä ja draamaa. Jo pelkästään yksien jääkiekkokisojen seuranta kattoi ainakin omalta osaltani ne kustannukset, jotka YLE-vero minulle aiheuttaa. Koko muu ohjelmatarjonta ja koko muu vuosi tulee tämän jälkeen ilmaiseksi. Jos kisat olisivat tulleet kaupallisilta kanavilta ja maksullisina, tai vaikkapa vain osittain maksullisina, suuri osa elämyksistä olisi jäänyt saamatta.

Näin olisi jäänyt varmaan monelta muultakin. Ymmärtääkseni vain varsin pieni osa ihmisistä on halunnut maksaa kaupallisten kanavien maksullisesta tarjonnasta. Näin ollen myöskään kollektiivista kokemusta ei voi syntyä. Kokemus on varsin erilainen, jos tiedon saa vain jälkikäteen lehdistä, netistä tai radiosta verrattuna siihen, kun voi seurata tapahtumaa suorana. Nyt kiekkohuuman koki samaan aikaan peräti 2,4 miljoonaa suomalaista. Tällaiset luvut ovat varsin harvinaisia ja niinpä yhteistä mielikuvaa ja tunnetta ei enää kovin helposti saada. Elämät, elämänmuodot ja -tavat sekä niihin liittyvät kokemustausta sirpaloituvat.

Ehkä moni kansainvälistyvässä tai toisin sanoen globaalistuvassa maailmassa ei arvosta kansallisia projekteja. Mutta esikuvilla ja samaistumiskohteilla on myös muuten tärkeää merkitystä. Nuorten menestyksessä ja esimerkissä on juuri nyt monta seikkaa, jotka ovat jopa elintärkeitä kaikille ja koko Suomelle.

Pitkään jatkuneeseen taantumaan on Suomessa suhtauduttu kuin luonnonvoimaan tai meistä riippumattomaan tapahtumaan, jolle ei voida oikein mitään. Toisaalta ehkä odotetaan tulevaksi jostakin ulkopuolelta ihmettä, joka pelastaisi minut ja meidät.

Tosiasiassa suomalaisia ja Suomea ei ”pelasta” muu kuin kansalaisten rohkeus, yritteliäisyys ja peräänantamattomuus. Kun historiaa katsotaan taaksepäin, juuri näillä ominaisuuksilla on Suomi noussut kansakuntien eturiviin. Se ei ole meille mitenkään ennalta määrätty paikka. Emme ole sen enempää valittu kansa kuin mikään muukaan. Yhä enemmän on viime vuosina näyttänyt siltä, kuin vanhat hyveet - mukaan lukien ”ahneus työlle”, jonka lapsuudesta muistan eturivin hyveeksi - ovat painuneet taka-alalle. Nuorten jääkiekkojoukkueen menetyksessä oli kaikki nämä elementit. Lahjakaskaan yksilö tai kansa ei menesty, ellei kukin ole valmis panemaan itseään ”kokonaan peliin”. Tämän nuoret meille opettivat ja antoivat esikuvaksi. Kun tätä täydennetään viisaalla johtamisella ja ihmisten erilaisten ominaisuuksien huomioon ottamisella, lopputulos on se minkä näimme.

Kaiken tämän kokemuksen ja opin Yle välitti meille suomalaisille säätyyn katsomatta. YLE-vero on todella pieni kustannus kokemuksesta ja opista. Urheilun tuoma hurma sinänsä on vain pieni osa siitä sisällöstä ja annista, mitä Yle vuoden mittaan kullekin jakaa. Itse nautin Areenan monipuolisesta tarjonnasta, missä voin valita kuhunkin hetkeen sopivan dokumentin ja sen katsomiseen ajan. Voin aina keskeyttää ohjelman seuraamisen ja jatkaa sitä myöhemmin, jos tilanne vaatii huomiota muualla.

Olen myös innokas radio Puheen kuuntelija, koska en välitä kuin harvoin musiikin ja puheen tajunnanvirrasta. Siitä harvoin jää mitään ajankulua enempää käteen. Sen sijaan monet Perttu Häkkisen avaukset henkilöihin ja maailmoihin, joista en mitään ennen tiennyt, antavat aihetta pohdintaan, samoin on laita Leikaksen ja Lähteen virittämät keskustelut. Ali ja Husu tuovat valoa kehittyvään monikulttuuriseen Suomeen, joka on jo olemassa ja on parhaimmillaan suuri rikkaus.

Kritikoijat haluavat rajata viihteen pois Ylen ohjelmistosta. Viihde kiinnostaa ihmisiä ja sen vuoksi sen suosion varaan on helppo rakentaa kaupallistakin ohjelmatuotantoa. Viihteen kaupallinen tarjonta – ainakin se, mitä nyt on tarjolla – menee usein yli siitä, mistä aita on matalin. Aikanaan eräillä Keski-Euroopan maihin suuntautuneilla työmatkoilla katselin hotelleissa usean maan tv-tarjontaa. Kanavia oli valittavana kymmeniä. Jäin monta kertaa ihmettelemään aika kummallisia ja heppoisia kilpailuja satunnaisesti valituille osallistujille. Minusta se ei näyttänyt kaksiselta viihteeltä.

Olen aikanaan kirjoittamassani blogissa (Iskelmä hivelee suomalaisen kulttuurin ydintä, 2013) ylistänyt Ylen toimittajan Pekka Laineen tuottamaa ja ohjaamaa kymmenosaista sarjaa Iskelmä-Suomi. Ohjelma sisälsi läpileikkauksen parhaaseen suomalaiseen iskelmäviihteeseen vuosikymmenien ajalta. Sen lisäksi se antoi mainiot ainekset tutustua suomalaiseen kulttuuriin laajemminkin ja myös suomalaisen ihmisen minäkuvaan. Se oli mahtava opintomatka ja itsetuntemuksen oppikurssi. Yle ei ole jäänyt myöskään lepäämään ”laakereilleen” vaan etsii ja kehittää koko ajan uutta. Mainittakoon vain esimerkkinä Kulttuuricocktail, joka ylittää sekä eri kulttuurien että viestintävälineiden rajat.