Sulttaani, minä ja Aleksanteri Suuri

Äskeisen Anatolian reissun kiinnostava yksityiskohta oli tutustuminen Silkkitien varrelle rakennettuihin tienvarsimajataloihin, eräänlaisiin kestikievareihin. Niitä kutsutaan paikallisella kielellä karavaaniseraljeiksi (englanniksi caravanserai). Nimi tulee persian sanasta cārāvānsarā, missä cārāvān tarkoittaa kauppiaiden tai pyhiinvaeltajien ryhmää ja sarā suljettua sisäpihaa. Silkkitie oli kauppaväylä Kiinan ja Euroopan välillä. Sillä oli useita reittejä, joista yksi kulki Anatolian ylängön kautta. Nimensä tie sai luonnollisesti siitä, että Kiinasta Eurooppaan tuli nimenomaan silkkiä, ja myös arvokasta kiinalaista posliinia.
 

Karavaanit koostuivat lukuisista kameleista, joilla matkailijat ja kuormat kulkivat. Kameleiden päivämatka oli 20 – 30 kilometriä. Anatolian ylätasanko on puutonta, tasaista puoliaroa, missä ei silmänkantamattomiin ole puuta, kalliota, luolaa tai muutakaan suojaa. Niinpä oli tarpeen rakentaa erityisiä suojapaikkoja rosvojen ja petoeläinten varalta. Silkkitien varrella näitä majapaikkoja oli siis 20 – 30 kilometrin välein.

 
Yksi merkittävimmistä majataloista tai seraljeista Konyan ja Aksarayn välillä oli Sultan Han. Pysähdyimme tutustumaan majataloon, eli siihen mitä tällä hetkellä on jäljellä. Museoksi muutettu seralji on itse asiassa aika hyvässä kunnossa. Se koostuu korkeista muureista komeine sisäänkäyntiportteineen, sisäpihasta, katetuista majoitustiloista ihmisiä ja talvikautena myös eläimiä varten. Sisäpiha on peitetty samasta kivestä veistetyillä, suurilla laatoilla, joista muuritkin on rakennettu.  Kivipinnan kulumisesta voi päätellä, että niillä ovat vuosisatojen ajan astelleet niin lukemattomat eläimet kuin ihmisetkin.

Tämän karavaaniserljin rakennutti 1200-luvulla valtaa pitäneet seldžuk-sulttaanit. Seldžukit olivat turkkilais-persialainen heimo, joka 1000-luvun alussa saapui Anatoliaan ja haastoi siellä siihen asti vallassa olleen Bysantin valtakunnan. Seldžukit perustivat oman valtapiirinsä Anatolian keskiosiin, missä pääkaupunkina toimi mm. nykyinen Konyan kaupunki. Sultan Han valmistui vuonna 1229, jolloin vallassa oli sulttaani Kayqubad II.

1300-luvulla seldžukit sulautuivat toiseen turkkilaissukuiseen heimoon ja kansaan, joka perusti valtakunnan Osman I:n johdolla. Anatoliaan syntyi Ottomaanien imperiumi, joka vähitellen laajentui aina Pohjois-Afrikkaan, Arabimaihin ja Balkanille saakka.

Matkan yhtenä tarkoituksena oli kulkea myös Apostolien jalanjäljissä. Reitillämme kulkeneet apostolit (kreikan sanasta apostolos = viestinviejä) olivat Paavali ja hänen matkakumppaninsa Barnabas. Paavalin ensimmäinen lähetysmatka suuntautui Antiokiasta, josta tuli Jerusalemin jälkeen kristittyjen tärkein asuinalue, Kyproksen ja nykyisen Antalyan alueen kautta Konyaan (46 – 48 jKr.). Konyan nimi oli tuohon aikaan latinalaisittain Iconium. Keikkalaisittain se oli ollut aikaisemmin Ikonion, mikä tarkoittaa kuvaa ja sen on arveltu viitanneet Antiikin aikaiseen Medusan päähän.

Paavali kulki myös kolmannella lähetysmatkallaan Konyan kautta. Silloin matka suuntautui myös Efesokseen ja manner-Kreikkaan mm. Korinttiin. Matkoillaan Paavali perusti seurakuntia, joiden kanssa piti myöhemmin yhteyttä mm. kirjeitse. Paavalin kirjeet ovat nykyisin kristikunnan keskeisintä oppimateriaalia.

Miten sitten Aleksanteri Suuri tähän liittyy? Ei suoranaisesti mitenkään. Yhteys tulee vain siitä, että huvittelen mielessäni ajatuksella että, kun satun osumaan samoille paikoille historian suurmiesten kanssa, kuljen heidän jalanjäljissään. Aleksanteri Suuri kulki aikanaan samoja seutuja, joilla omakin Turkin reissuni kulki. Kun Aleksanteri lähti valloittamaan sen ajan mahtimaata, Persiaa, hän suuntasi aluksi sotajoukkonsa Anatolian länsirantaa etelään. Yksi valloituksen kohde oli nykyisen Antalyan lähellä oleva Pergen kaupunki. Kreikkalaisajan rauniot ovat vieläkin nähtävinä.

Pergestä Aleksanteri koukkasi hieman itään, Side-joen rannoille. Yövyimme pari yötä joen läheisyydessä sijaitsevassa merenrantahotellissa. Nykyisen Antalyan seuduilta Aleksanteri suuntasi pohjoiseen kohti Gordionin kaupunkia. Siellähän Aleksanteri aukaisi legendaarinen Gordioninsolmun, tosin miekalla halkaisten.

Aleksanteri lähti valloitusretkelleen vuonna 334 eKr. ja ohitti Pergen ja Gordionin kaupungit seuraavana vuonna. Samana vuonna, eli vuonna 333 eKr., oli legendaarinen Issoin taistelu, missä Aleksanteri löi Dareios III:n sotajoukon. Aleksanteri valloitti koko Anatolian ja paljon muutakin. Hänen varhaisen kuolemansa jälkeen alkoi hellenistisen kulttuurin kausi, missä kreikkalainen filosofia ja tiede yhdistyivät idän viisauteen. Antiikin Kreikan saavutukset välittyivät näin arabikulttuuriin, jonka välityksellä ne palautuivat rikastuneena läntisen Euroopan kehitykseen.