Putinin Venäjä Potemkinin jalanjäljissä

Ukraina on ollut kaikkien huulilla viimeisen puolen vuoden aikana. Kyse ei ole ollut vain Ukrainan tilanteesta ja kohtalosta vaan siitä, mitä Putinin Venäjä tekee Ukrainassa. Venäjän räikeä puuttuminen Ukrainan kehitykseen on muuttamassa radikaalisti käsitystä Venäjän politiikasta ja tavoitteista. Venäjä on viemässä kansainvälistä politiikkaa yhteistyön tieltä vastakkainasetteluun. Vastakkainasettelu ja valtapolitiikka ovat jo johtaneet väkivaltaan ja kuolonuhreihin keskellä Eurooppaa. Keskinäisen riippuvuuden ja globaalien yhteisten ongelmien maailmassa tämän luultiin jo olevan ohi.

 Putinin Venäjä kaappasi keväällä Krimin niemimaan. Venäjä teki sen salamyhkäisesti ja väestön venäjänkielisen enemmistön tukeen nojaten. Krimin kaappaus soti kaikkia Toisen maailmansodan jälkeisiä sopimuksia vastaan, koko Etyk-prosessi mukaan lukien.

Putin perusteli Krimin liittämistä pitkällä historiallisella yhteydellä Venäjään. Sanottiin, että Krimi on kuulunut satoja vuosia Venäjään. Tämä ei pidä paikkaansa. Krimiä ovat historiassa pitäneet vallassaan monet kansat ja valtiot. Tältä osin voi lähetä vaikka kreikkalaisista siirtokunnista pari kolme vuosituhatta sitten. Venäläiset valtasivat Krimin 1780-luvulla. Ennen valtausta Krimin kaanikuntaa hallitsivat Tšingiskaanin jälkeläiset ja liittolaiset. Tšingiskaani ja hänen jälkeläisensä valtasivat historian laajimman maa-alueen. Mongolien hallitsema alue oli 35 miljoonaa neliökilometriä, eli jokseenkin kaksinkertainen nykyisen Venäjän alueeseen verrattuna.

Tsaari Pietari Suuren ajoista saakka Venäjän pyrkimyksenä on ollut päästä viidelle merelle, Jäämerelle, Itämerelle, Mustalle merelle, Intian valtamerelle sekä Tyynelle valtamerelle.  Jo Pietari Suuren Venäjä pääsi Jäämeren lisäksi Itämerelle. Mustalle merelle pääsy ei vielä onnistunut. Vastassa olivat Ottomaanien valtakunta Turkissa ja heidän liittolaisensa.

Venäjän levittäytyminen etelään jatkui Katariina Suuren aikana 1770- ja 1780-luvuilla. Etevien sotapäälliköiden ohella mukana hääri Katariina Suuren rakastajankin kunnostautunut Grigori Potemkin (1739 – 1791). Grigori Aleksandrovitš Potemkin syntyi pienessä Tšižovan kylässä lähellä Pyhän Smolenskin linnoituskaupunkia vaatimattomaan maalaisaateliseen sukuun. Puolalaissyntyinen suku oli kehittänyt mielikuvituksellisen tarinan sukupuun historiasta. Heidän mukaansa he polveutuivat Roomaa noin 100 eKr. uhanneen italialaisen heimon prinssistä Telensinistä sekä Istokista, dalmatialaisesta prinssistä 1000-luvulta.

Yhtä mielikuvituksellinen oli Grigori Potemkinin koko elämä. Historiaan hän on jäänyt Katariinan rakkaussuhteen lisäksi kulisseistaan, jotka hän rakensi Krimin niemimaalle sydänystävänsä vierailua varten. Potemkin halusi saada aikaansaannokset näyttämään upeammilta kuin mihin resurssit ja aika riittivät. Tämä Mustanmeren suuramiraaliksi ja ruhtinaaksi kohotettu sankari sai elämässään, joka kesti vain vähän yli 50 vuotta, paljon todellistakin jälkeä aikaan. Hän perusti mm. useita kaupunkeja ja linnoituksia, esimerkiksi Odessan ja Sevastopolin, jotka ovat polttopisteessä yhä tänään. Ennen kaikkea hänen johdollaan Krimin niemimaa liitettiin pysyvästi Venäjään 1780-luvulla. Krimin ja Venäjän yhteys on siten hieman yli 200 vuotta, ei ikiaikainen.

Presidentti Putin on ottanut tehtäväkseen Venäjän suuruuden palauttamisen. Vielä viime vuoteen saakka lännessä uskottiin, että Putinin Venäjän perimmäinen pyrkimys on integraation ja yhteistyön syventäminen erityisesti Länsi-Euroopan kanssa. Tämä nähtiin itsestään selvyytenä, kun tarkasteltiin Venäjän taloudellisia intressejä lähtien aina energiatuotteiden viennistä. Toisaalta tavalliset venäläiset olivat laajasti päässeet yhteyteen länsimaiden kanssa sekä matkailussa että kaupankäynnissä. Näiden etujen nähtiin olevan riittävä liima yhteistyön lujittamiselle myös poliittisella taholla.

Kaikkien yllätykseksi presidentti Putin on halunnut kääntää selän lännelle ja länsivaltojen mielipiteelle sekä myös lännen arvoille. Samalla uhkaavat mennä historian roskatynnyriin ne sopimusrakenteet ja periaatteet - valtioiden suvereniteetista alkaen -, joita Neuvostoliitto/Venäjä on itsekin Toisen maailmansodan jälkeen korostanut. Katariina Suuren/Grigori Potemkinin tapaan Venäjä haastaa Länsi-Euroopan maiden intressit Kaakkois-Euroopan alueella.

Liekö isovenäläistä perinnettä vai mitä, mutta Potemkinin tapaan Putin rakentaa suurella rahalla jättimäisiä palatseja ja kulisseja. Sotshin talviolympialaiset olivat aivan oma lukunsa. Ne olivat ensimmäiset talviolympialaiset subtrooppisella vyöhykkeellä ja ne tulivat maksamaan satumaisen paljon. Kun edelliset talviolympialaiset Vancouverissa maksoivat noin 6 miljardia dollaria, Sotshin hinnaksi on arvioitu 50 miljardia dollaria. Jää nähtäväksi tuleeko näillä kulisseilla olemaan käyttöä vuotuista formulakilpailua enemmän, vai jäävätkö suorituspaikat todella tyhjiksi kulisseiksi.

Vastaavaa kulissien rakentamista tapahtunee lähivuosina, kun rakennetaan vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen puitteita. Niiden järjestämisoikeudet Putin ilmeisesti hankki Venäjälle suurella rahalla, kuten korruptoituneessa kansainvälisessä jalkapallossa on tapana.

Putinin Venäjä on nyt lähes yhtä yksinvaltainen kuin tsaarien Venäjä 1700- ja 1800-luvuilla. Yhden miehen ja hänen esikuntansa päätöksin voidaan rakentaa ja ylläpitää miltei minkälaisia kulisseja hyvänsä. Suurin ero on kuitenkin kansassa. Venäjän kansan enemmistö ei ole enää maaorjia, ei edes kuolleita sieluja, vaan periaatteessa hyvin perillä maailmasta niin Venäjällä kuin muuallakin. Putinin propaganda jättikulisseineen on vielä saanut vastakaikua, mutta pidemmällä aikavälillä tilanne todennäköisesti muuttuu.

Venäjän todelliset taloudelliset voimavarat eivät riitä Euraasian pitämiseen vallassa ja samalla yhteyksien katkaisemiseen lännessä.  Imperiumit ovat aina sortuneet ylimitoitettuihin poliittisiin ja sotilaallisiin hankkeisiin. Niin kävi Neuvostoliitollekin. Todellisten voimavarojen puute estää Putinin luomasta maailmanmittakaavan, eikä ehkä kontinentaalistakaan imperiumia. Pyrkimyskin kyllä ehtii saada paljon pahaa aikaan.