Palasin
eilen Pyhältä maalta, Israelista, missä minulla oli ensimmäisen kerran
mahdollisuus tutustua kristinuskon syntyvaiheisiin paikan päällä kulkemalla
Jeesuksen jalanjäljissä. Henkisen ja hengellisen kulttuurin ohella alueet ja
paikat ovat tulvillaan vuosituhansien historiaa.
Aika ajoin
maailma ja ihmiskunta synnyttävät henkilöitä, joiden vaikutus ihmiskunnan
tulevaisuuteen ylittää mittasuhteiltaan kaikkien muiden. Heitä voi kutsua
suuriksi. Mietin, missä olen voinut kulkea suurten jalanjäljissä.
Ensimmäinen
kokemuksen suurten jalanjäljissä sain Roomassa. Ensimmäinen käyntini Roomassa
oli syyskuussa vuonna 1976.
Capitoliumin
kukkulalta laskeudutaan antiikin Rooman ajalta olevaa kivillä päällystettyä
kapeaa, kaartuvaa tietä kohti Forum Romaniumia. Tien oikealle reunalle jäävät Saturnuksen
temppelin rauniopylväät. Edessä vasemmalla häämöttää Caesarin aikana rakennetun
senaatin kokoontumispaikan, Kurian ruskeat pronssiovet. Tie kaartuu lopulta
Severus Septimuksen riemukaaren alle ja siitä Forum Romanumille.
Hiljalleen
laskeutuessani vuosituhansien hiomaa basalttikivetystä syysauringon
lämmittäessä ja hiljaisessa sekä rauhallisessa ympäristössä, missä voi melkein kuulla
kärpästen surinan, koin aitoa tunnetta historian siipien havinasta. Täällä
olivat Caesar ja muut antiikin Rooman valtiaat marssineet. Tänne he olivat
triumfikulkueensa päättäneet. Tuossa oli puhujalava, rostra, jolta uudet
valtiaaksi pyrkivät julistivat sanomaansa.
Syksyllä
vuonna 1991 tein kehitysyhteistyöhön liittyneen matkan Nepaliin. Lähdimme
laskeutumaan Katmandusta Pokharan kautta läpi Nepalin keskivuoriston Intian
rajalle Lumbiniin. Lumbini liittyy kiinteästi Intian tasankoon ja se on vain
muutama sata metriä meren pinnan yläpuolella. Kohteemme oli kylä, jossa elämä
ennen kehityspolitiikkaa oli jatkunut samanlaisena ainakin parituhatta vuotta.
Lähellä tätä
kylää sijaitsi Buddhan syntymäpaikka. Buddhan, eli Sidhartha Gautman äiti oli nepalilainen
prinsessa, joka synnytyksen lähestyessä lähti synnyttämään omaan kotiinsa.
Poika syntyi kuitenkin matkan varrelle suuren puun juurelle. Buddha eli -
isänsä toivomuksen mukaan – aina nuorukaiseksi asti suljettua, loistokasta
elämää. Nähtyään vihdoin ympäröivää köyhyyttä hän järkyttyi kärsimyksen
määrästä. 29 vuoden ikäisenä Buddha jätti kotinsa ja ylellisen elämänsä, ja
ryhtyi opettamaan, miten ihminen voi vapautua kärsimyksestä.
Buddhan syntymäpaikan
lähellä sijaitsee nyt punatiiliset temppelin rauniot. Temppeli rakennettiin aikanaan
Buddhan seuraajien toimesta. Raunion vieressä kasvaa edelleen suuri
monihaarainen puu, johon buddhalaiset ripustavat kangassuikaleita. Puu tuskin
on Buddhan syntymän ajoilta, 2500 vuoden takaa. Buddhasta itsestään siellä on kivireliefi,
missä hänet on kuvattu pienenä poikana äitinsä kanssa. Äiti kuoli kuitenkin seitsemän
päivää poikansa syntymän jälkeen.
2000-luvun
alussa minulla oli mahdollisuus tutustua Karthagon raunioihin. Historian
kirjojen mukaan roomalaiset hävittivät Karthagon perustuksiaan myöten viimeisen
Puunilaissodan päätteeksi vuonna 146 eKr. Näin ei kuitenkaan ole käynyt vaan
Tunisin läheltä on kaivettu esiin kaupungin rauniot, joissa seinämät yltävät lähes
kahteen metriin. Rauniokaupungin kujilla, kivimuurien välissä oli hyvä kulkea,
ja miettiä miltä Hannibalista tuntui, kun hän hieman yli 200 vuotta ennen
ajanlaskun alkua kulki täällä, ja pohti lähtöä valloittamaan suurta Roomaa. Toisaalta
oli syytä ajatella, että mahtavimmistakin jää joskus jäljelle vain vähäiset
rauniot.
Genesaretin
tai Kinneretin -järven ympäristö Israelin Galileassa oli Jeesuksen toiminnan
keskus ennen hänen tehtävänsä täyttymistä Jerusalemissa. Kun Jeesus oli
karkotettu kotikaupungistaan Nasaretista, hän asettui Genesaretinjärven
luoteisrannalla sijaitsevaan Kapernaumin kaupunkiin.
Kapernaumista
on löydetty asutuksen rauniot, jotka sopivat Raamatussa mainitun apostoli
Pietarin anopin taloksi. Pietari oli kotoisin aivan Genesaretinjärven pohjoispäässä
sijainneessa Bet Zaydan kylässä. Täältä hän oli muuttanut Kapernaumiin vaimonsa
kotiin. Oletettavasti Jeesus asui Kapernaumissa opetuslapsensa Pietarin luona.
Kapernaumista
Jeesus liikkui Genesaretinjärven ympäristössä tehden ihmetekoja ja opettaen. Joskus
hän vaikutti kauempanakin. Tämä Galilean kolkka näyttää nyt hiljaiselta,
pieneltä ja vaatimattomalta. Jeesuksen toiminnan aikana alue oli kuitenkin
risteysalue kaukaakin tuleville vaikutteille. Palestiinan alueen tärkein kulkuväylä, merentie
kulki täällä Kapernaumin ja Bet Zaydan kautta. Kauttakulkutie alkoi Egyptistä,
jatkui Välimeren itärannikkoa Haifaan ja sieltä Jirseelin laaksoa sekä
Harmageddonia pitkin itään, kunnes tultiin Genesaretinjärven rantaan. Sieltä
tie jatkui Syyrian Damaskokseen ja lopulta Mesopotamian kaupunkeihin.
Genesaretinjärven
luoteiskolkka oli Kristuksen syntymän ja toiminnan aikoihin vilkas talouden ja
tiedon risteyskohta. Siellä eläneet olivat hyvin perillä antiikin ajan
virtauksista. Toisaalta sanoma Jeesuksen toiminnasta levisi nopeasti laajalle.
Paikalta nähtynä hämmästyttää kuitenkin kuinka pienistä puitteista niin
laajalle levinnyt ja vaikutuksiltaan mittaamaton liike on lähtenyt.
Liikkeen ja
vaikutusten mittasuhteiden syy on ollut sanoman suuruudessa. Yksi vaikuttavia
paikkoja onkin järveltä kohoava korkea vuori, Autuuksien vuori, missä Jeesus
saarnasi keskeisimmän oppinsa, Vuorisaarnan. Itselle oli kohokohta lukea,
matkanjohtaja piispa Ville Riekkisen pyynnöstä, Jeesuksen Vuorisaarna ääneen
matkaseurueelle. Läheisessä kirkossa laulamamme ”Maa on niin kaunis” kaikui
kirkon holveissa uskomattoman kauniisti.
Eläytyminen Israelin Suuren jalanjälkiin oli yllättävän helppoa siksikin, että maisemat olivat paikoin hyvinkin "raamatulliset". Ei 2000 v. ole pitkä aika...
VastaaPoista