Kuluneen puolentoista vuoden aikana olen joutunut prosessiin, joka on ollut henkisesti hyvin raskas. Kirjaimellisesti jouduin taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Syksyllä 2011 minulle valkeni, että Keski-Suomen liitto kaavailee uutta maakuntakaavaa, johon ollaan varaamassa paikat Keski-Suomeen mahdollisesti jo kuluvalla vuosikymmenellä rakennettaville tuulivoimapuistoille. Tuulivoimapuistoksi määritellään alue, jolle voidaan sijoittaa kymmenen tai useampi tuulivoimalaitos, siis sähköenergiaa tuulen avulla kehittävä mylly. Suunnitelmassa oltiin sijoittamassa kesäpaikkamme edustalle Jämsänniemelle paikat 36 tuulivoimalaitokselle, eli kolmelle tusinalle tuulimyllyjä.
Olin kuullut kyllä huhuja, että Keski-Suomessa Jämsänniemi ja Päijänteen rannat voisivat olla potentiaalisia tuulivoiman sijoituspaikkoja. Syksyn aikana karu totuus tuli ilmi, kun lehdet alkoivat kirjoittaa asiasta ja Keski-Suomen liitto ryhtyi järjestämään lain määräämiä kuulemistilaisuuksia asianosaisille. Nämä eri puolille maata kaavaillut tuulivoimahankkeet olivat seurausta vuoden 2009 keväällä eduskunnassa hyväksytystä Suomen Ilmasto- ja energiastrategiasta. Sen mukaan Suomeen tulisi vuoteen 2020 mennessä rakentaa 700 - 800 uutta tuulivoimayksikköä. Näin saataisiin lisää uusiutuvaa energiaa.
Kuten usein käy, kun toimitaan hyvässä uskossa ja hyvän asian puolesta, toimeen tartutaan ilman, että tiedetään riittävästi toimeenpanon seurauksista. Suunnitelmat ovat vähän kuin tuulesta temmattuja.
On tietysti selvää, että lopullisen päämäärän - eli ilmaston lämpenemisen estämisen - hyväksi toimittaessa, jokainen joutuu tekemään uhrauksia. Tuulivoimahankkeiden aiheuttamat uhraukset kohdistuvat kuitenkin rajoitettuun määrään ihmisiä tavalla, joka ylittää kohtuuden rajat.
Kun tehdään uhrauksia yhteisen hyvän tai välttämättömyyden hyväksi, olisi pidettävä huolta siitä, että oikeudenmukaisuus kansalaisten kesken säilyy. Ettei kukaan joudu kohtuuttomiin uhrauksiin kokonaisuuden tai muiden hyväksi. Jos ja kun uhrauksia kuitenkin joudutaan tekemään, muun yhteiskunnan tulee taata oikeudenmukainen kompensaatio uhrausten kohteeksi joutuneille. Näitä periaatteita ei tuulivoimahankkeiden osalta ole noudatettu. Kuitenkin oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja kohtuus ovat yhteiskunnallisen lojaliteetiin ja legitimiteetin ylläpitämisen kulmakiviä.
Omalla kohdalla vuosikymmenien ajan rakennettu ja huolella vaalittu vapaa-ajanpaikka todennäköisesti menettäisi sen merkityksen, joka sille on asetettu ja jota siltä on toivottu. Itselleni Yläisen Vaherjärven ranta-alue on tuttu jo 1950-luvun alusta. Vuosikymmenien mittaan se on ollut monenlaisen toiminnan ja työn kotipaikka. Se on toiminut vastapainona työelämän luomalle stressille, ja se on ajatuksissa paikka, jossa vanhuuden lähestyessä on tarkoitus kokea luonnonläheisyyttä ja saada uutta elinvoimaa.
Mikäli kaavaillut suunnitelmat toteutuisivat, paikan vastarannalle - lähimmät noin 500 - 600 metrin päähän mökistä - nousisi tuulimyllyjen metsä, jossa siipikorkeudet yltäisivät 170 - 180 metriin. Jo lähtökohtaisesti myllyt rakennettaisiin alueen korkeimmille mäille. Kaavailtujen tuulimyllyjen mittasuhteet olisivat täysin suhteettomia ympäröivään luontoon nähden, missä metsän raja nousee juuri ja juuri yli 20 metrin. Pyörivine siipineen ja varoitusvaloineen myllyt muuttaisivat totaalisesti rauhallisen, luonnonkauniin järvimaiseman.
Tuulimyllyasiaan - muistutusten, lehitikirjoitusten ja valitusten muodossa - perehtyessä on tullut vastaan asioita, joiden perusteella maiseman menetys ei ole ehkä edes pahin seuraus. Pyörivien siipien välke ja niiden aiheuttama melu voivat todennäköisesti saada aikaan sen, että kilometrin puolentoista etäisyydellä alue tulee asumiskelvottomaksi. Pyörivät, jättimäiset siivet värähtelevät, resonoivat ja synnyttävät - kuultavan melun lisäksi - hyvin matalataajuista ääntä, ns. infraääntä. Infraääni on niin matalataajuista, ettei ihmisen korva sitä kuule. Matalataajuinen ääni etenee maastossa kuitenkin hyvin tehokaasti rakennusten seinien tai puuston etenemistä kovinkaan paljon estämättä. Luonnossahan norsut ja valaat käyttävät viestinnässään matalataajuista ääntä, joka voi kantautua jopa kymmenen kilometrin päähän.
Matalataajuisen, ns. infraäänen terveydellisistä tai muista fyysisistä seurauksista tiedetään vielä varsin vähän. Tiedot ovat ristiriitaisia. Pahimman skenaarion mukaan vaikutusalueet tulevat asumiskelvottomiksi, koska fysikaaliset vaikutukset ihmiseen ovat niin tuntuvia.
Jo tällainen uhraus on aivan kohtuuton. Terveys ja hyvinvointi pitäisi ottaa huomioon myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se on kuitenkin tärkeintä. Jos skenaario pitää paikkansa, alueen ihmisille tulevat taloudelliset menetykset ovat lisäksi huomattavat. Eihän tällaisten riskien ilmetessä ko. vapaa-ajanpaikoilla ole enää taloudellista arvoa.
Omituista koetussa prosessissa on ollut myös tuulimyllyhankkeiden ympärillä ilmenevä poliittinen hyörintä. Vanhasen hallitus ajoi vihreiden painostaessa ja silloisen elinkeinominsterin Mauri Pekkarisen ohjauksessa suunnitelmat läpi, vauhdittaen niitä yhteiskunnan tuella, joiden rahallinen kokonaismäärä voi kaavailtuna aikana olla miljardiluokkaa. Kun suunnitelma on koko laajuudessaan toteutettu, yhteiskunnan tuki voimayhtiöille nousee jopa 200 miljoonaan euroon vuodessa.Kataisen hallituksen elinkeinoministeri Jyri Häkämies palkkasi ministeri Lauri Tarastin sunnittelemaan toimenpiteitä, joilla tuulimyllyjen vastustus voidaan kiertää. Häkämiehen tavoitteena oli nostaa tuulimyllyjen kokonaismäärää vielä puolella aikanaan hyväksytystä kokonaisvolyymista. Kukaan poliitikoista ei ole puhunut oikeudenmukaisen kohtelun puolesta.
Jos sisämaan tuulimyllyhankkeet ajetaan vastustuksesta huolimatta läpi, saadaan oheistuloksena kymmeniä tuhansia vihaisia ihmissiä, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi väärin. Sisämaasta saadaan myös hyvin heikkotehoista ja huonolaatuista (vaihtelevaa) sähköä, jolle on rakennettava vastaava varavoima heikkotuulisia ajanjaksoja varten.
Tuulienergiallakin voi uusiutuvan energiapaletin osana olla oma roolinsa. Tuulienergian hyödyistä ja haitoista tiedetään kuitenkin liian vähän. Uusiutuvan energian tuotannossa on useita muita vaihtoehtoja, joiden haitat ovat tuulienergiaan nähden vähäisiä. Suunnitteluenergia ja yhteiskunnan niukat varat tulisi käyttää ensisijassa niiden edistämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti