Uusiutuvat luonnonvarat ja aluetalous

Kirjoitin syyskuussa 2019 muistion, missä tarkastelin Suomen uusiutuvien luonnonvarojen merkitystä aluekehitykselle. Se oli tarkoitettu puheenvuoroksi keskusteluun, kuinka paljon käytetään kotoisia voimavaroja, joita luonnosta saamme, koko maan taloudelliseen kehittämiseen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Viimeaikaisessa keskustelussa on päällimmäiseksi noussut näkemys, jonka mukaan mahdollisista resursseista pitäisi ilmasto- yms. syistä jättää merkittävä osa käyttämättä. Minun kantani on, että voimavaroja pitää käyttää ja kehittää. Uudet vaatimukset pitää kuitenkin ottaa huomioon. Otetaan haasteet vastaan, mutta käytetään mahdollisuudet, ei kyyristytä. Laitan tähän koko muistion, vaikka se on normaalia tekstiäni pitempi.

Aluetalouden luonnonvaraperusta kasvien yhteyttämisessä, fotosynteesissä

Suomi on laaja maa ja Suomella on runsaat ja monipuoliset luonnonvarat. Viljelyala henkeä kohden on korkea, metsää on enemmän kuin useimmissa muissa maissa, Suomi on myös tuhansien järvien maa. Suomi on vihreä maa, missä maa-alaa peittävät kasvien yhteyttämistä hyödyntävät puustot ja pensaat, luonnonvaraiset niityt ja kedot sekä peltoviljelyn kasvit. Auringon energia sekä sopiva sateisuus tarjoavat edellytykset runsaalle uusiutuvien luonnonvarojen kasvulle.  

Suomen luonnonvarat sijaitsevat eri puolilla maata. Näin ollen niiden hyödyntäminen tukee aluekehitystä sekä luo toimeentuloa paikalliselle väestölle. Perinteisen elinkeinotoiminnan, maa- ja metsätalouden, rinnalle avautuu uusia mahdollisuuksia. Virkistys- ja matkailuelinkeino ei rajoitu vain Suomen omaan kysyntään. Suomen luonto, väljyys sekä eksotiikka kiinnostavat myös ulkomaisia matkailijoita, jopa kaukomaita myöten.

Uusiutuvien luonnonvarojen rooli on noussut politiikan keskiöön. Tämä johtuu ennen muuta ilmaston muutoksen seurauksista. Uusiutuvat energialähteet ovat tärkein mahdollisuus korvata fossiilista energiaa, öljyä, kivihiiltä ja maakaasua, joiden hyödyntäminen on tärkein syy ilmaston lämpenemiseen.

Ilmaston muutoksen estämisessä on kyse hiilidioksidipäästöjen sidonnasta sekä päästöjen vähentämisestä. Metsät ja maaperä sekä vesistöt ovat tällä hetkellä tärkeimpiä ilmakehän hiilidioksidia sitovia elementtejä. Myös tämä näkökulma on otettava huomioon luonnonvarojen käyttöä ja luonnonvaroihin perustuvaa tuotantoa kehitettäessä.

Pointit:

·         Otetaan haasteet vastaan ja käytetään mahdollisuudet hyväksi. Ei vetäydytä kuoreen.

·         Viljellyn maaerän hoito on tärkeä osa ilmastomuutoksen torjuntaa. Potentiaalia on paljon.

·         Metsäala on aluetalouden keskeisimpiä tukirakenteita. Sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi että aluekehityksen tukemiseksi on metsien kasvupotentiaali käytettävä mahdollisuuksien mukaan.

-          lisätään sekä yksityisiä että julkisia panoksia metsän kasvuun ja metsitykseen; metsitetään heikkotuotteisia suopeltoja

·         Asenne fotosynteesitalouteen on käännettävä myönteiseksi. Väestömäärään nähden Suomen uusiutuvien luonnonvarojen resurssit ovat runsaat.

Maataloudessa korostuu maaperän hoito

Maatalouden kehitys on ollut Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana huikea. Elinkeinon tärkein tehtävä on ollut ravinnon tuottaminen ja turvaaminen maan omalle väestölle. Olosuhteiden muutoksista huolimatta elinkeino on onnistunut päätehtävässään hyvin. 

Markkinoiden kansainvälistyminen on vaatinut maataloudelta tuottavuuden nopeaa nousua. Muutos on merkinnyt viljelijäväestön supistumista, tuotannon pääomavaltaistumista sekä tuotantoyksiköiden kasvua.  Muutoksesta kertoo mm. se, että maitoa meijeriin tuottavia tiloja oli 50 vuotta sitten yli 200 000. Nykyinen luku on 6 000 ja supistuu edelleen. Ennusteiden mukaan maitotiloja on vuonna 2020 enää 5 000.

Maatalouselinkeinoa on vuosikymmenien mittaan syyllistetty monin eri tavoin. Maatalous kuten muutkin uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot ovat jälleen uuden sopeutumisvaateen edessä. Tällä kertaa haasteena on ilmastomuutoksen hillintä.

Elinkeino tuottaa ilmaston lämpenemistä aiheuttavia päästöjä lähinnä peltoviljelyssä ja kotieläintuotannossa. Nautakarjan rehunkäytössä vapautuu ilmaan metaania, joka on myös kasvihuonekaasu. Luonnonvarakeskuksen tuoreimpien arvioiden mukaan maatalouden ja kotieläintuotannon tuotantotapoja kehittämällä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan suhteellisen nopeasti pienentää kolmanneksella. Investoimalla mm. navettoihin ja lannan käsittelyyn sekä kotieläinkannan jalostukseen on päästöjen supistaminen edelleen mahdollista. Suuri potentiaali on mm. lannan jalostamisessa biokaasuksi. (Isot navetat, levitysala supistuu)

Maatalous sitoo viljelyissä kasveissa ilmakehän hiilidioksidia. Heinä ja nurmi käytetään kotieläinten rehuksi. Viljelymenetelmien kehittäminen ja kasvilajikkeiden valinta voivat tehostaa hiilen sitoutumista maaperään (Ilkka Herlin, HS). Tällöin ilmakehästä poistuu hiilidioksidia ja hiiltä, ja toisaalta maaperän kasvukunto kohoaa orgaanisen aineksen eli ruokamullan vahvistuessa.

Metsät Suomen aluetalouden, kansantalouden sekä ympäristön kulmakivi

Missään muussa maassa ei tunneta metsiä yhtä hyvin kuin Suomessa. Tämä johtuu metsien inventoinneista, jotka aloitettiin jo 1920-luvulla. Parhaillaan on menossa 13. metsien inventointiprosessi.

Metsätalouden saavutukset ovat kuluneen 50 vuoden aikana olleet ainutlaatuiset. Vielä 1960-luvun alussa metsiä hakattiin yli vuotuisen kasvun, eli hiilinieluista ei voinut puhua. Vuotuinen kasvu on sen jälkeen kaksinkertaistunut ja puuvarannon lisäys 1000 miljoonaa kuutiometriä. Metsien puustoon on siis sitoutunut kuluneina vuosikymmeninä noin miljardi tonnia hiilidioksidia, eli noin 16-kertainen määrä verrattuna Suomen nykyisiin vuotuisiin hiilidioksidipäästöihin.

Tämä on seurausta metsänomistajien sekä koko metsäsektorin työstä metsänkasvun hyväksi. Metsänomistajat ovat sekä lainsäädännön määräysten mukaisesti että vapaaehtoisesti sijoittaneet vuosittain 150-200 miljoonaa euroa metsänhoitoon sekä metsien uudistamiseen. Vuoden 1960 jälkeen käytetty kokonaissumma lienee nykyrahassa lähes 10 miljardia euroa. Tämä on ollut mittavin työ ilmaston muutoksen hillitsemiseksi Suomessa.

Ilmaston muutoksen hillintä vaatii aikaisempaa voimakkaampia toimenpiteitä kaikilta mailta. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Pääpaino on päästöjen vähentämisessä. Metsätaloudessa tavoite ja vaatimus joudutaan ottamaan huomioon, koska metsät ovat tärkein hiilinielu Suomessa.

Suomessa on tuotu esiin vaatimus, että puunjalostuksen ja puuperäisen bioenergian hyödyntämisen pitäisi olla nykyistä tai tulevaa metsänkasvun mahdollistamaa tasoa alempi. Hakkuilla eli puun määrällä, joka saadaan jalostuksen käyttöön, on esitetyissä vaihtoehdoissa merkittävästi erilaiset aluetaloudelliset, kansantaloudelliset sekä yhteiskunnalliset vaikutukset. Puunjalosteiden viennin, tuotannon työllisyyden sekä kerrannaisvaikutusten kautta hyvinvointivaikutusten erot ovat suuret. 

Metsänhoitoon panostamalla voidaan puuston vuosikasvua tuntuvasti nostaa. Jalostuksen käyttöön saatavan raaka-aineen määrää on mahdollista nostaa kymmeniä prosentteja tai miljoonia kuutiometrejä. On syytä korostaa, että Suomessa on kehitetty käänteentekeviä vaihtoehtoja mm. selluraaka-aineen jatkojalostukselle, kuten myös muulle puuraaka-aineen hyödyntämiselle.  Selluloosaraaka-aineesta tuotetaan korvaavia valmisteita muoville ja muille fossiilista raaka-ainetta käyttäville tuotteille. Vähäinen seikka ei ole myöskään puuvillan korvaaminen tekstiileissä ja vaateteollisuudessa.

Suojelulle ja monimuotoisuudelle jää tilaa

Samaan aikaan kun metsien kasvua voidaan vahvistaa, myös muiden metsiä koskevien tavoitteiden toteutuminen on mahdollista. Suomessa on metsistä suojeltu jo 13 prosenttia ja myös talousmetsissä noudatetaan lukuisia suojelutoimenpiteitä. Suojelualue kasvaa sekä yhteiskunnan päätöksin että vapaaehtoisin toimenpitein.

Eläin- ja kasvikunnan monimuotoisuuden, biodiversiteetin, ylläpitämisessä metsien hoidolla on tärkeä rooli. Uhanalaisia lajeja on Suomen metsissä noin 700. Merkittävää on, että hyvin moni uhanalainen laji, sieni, jäkälä tai muu vastaava, on riippuvainen lahopuusta. Tilanne on lahopuun osalta muuttumassa. Ilmastonmuutos aiheuttaa poikkeuksellisten tuuli- ja lumiolojen vuoksi metsissä yhä enemmän vahinkoja. Tämän kehityksen voimistuessa metsään jää paljon nykyistä enemmän lahopuuta.

Poliittiset johtopäätökset

Myös maa- ja metsätaloudessa joudutaan pohtimaan perusteellisesti, mitkä ovat tulevaisuuden kehityslinjat elinkeinojen perinteisten tehtävien rinnalla, eli mikä on uusien haasteiden rooli ja painoarvo. Paineet eri suuntiin ovat kovat.

Sekä maataloudessa että metsätaloudessa on huomattavaa potentiaalia toimia ilmastopolitiikan tukena sekä hyödyntää samalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kyse on ennen muuta tavoitteiden yhteen sovittamisesta, sekä myös rohkeasta panostamisesta tuotantopotentiaalin kasvattamiseen. Metsätaloudessa edellytykset tuotantopotentiaalin kasvattamiseen ovat erityisen hyvät.

Metsätaloudessa voidaan oikein valituilla toimenpiteillä ja kannustimilla lisätä metsänkasvua samaan aikaan, kun huolehditaan luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Keinoista on jo varsin hyvä käsitys. Tärkeintä on nähdä suunta ja toimia sen hyväksi. Mikäli yhteisesti hyväksyttävissä olevat tavoitteet voidaan asettaa ja keinot valita, uusiutuvien luonnonvarojen, maaperän, metsän ja vesistöjen, aluetaloudellinen merkitys kasvaa entisestään.