Roomalaisittain Espoossa

Antiikin Rooma oli välimerellinen maailmanvalta ajanlaskun alun kummankin puolen. Ylivertainen valta-asema sekä kertynyt rikkaus loivat kulttuurin, jonka jäljet näkyvät nykyisessäkin Euroopassa, Suomi mukaan luettuna. Tarkemmin katsoen voimme nähdä lukuisia yhtymäkohtia.

On kiinnostavaa verrata esimerkiksi Rooman kylpyläkulttuuria ja tämän päivän tapaa käydä uimassa, saunassa ja kuntosalilla. En vertaile nykyisiä varsinaisia kylpylöitä roomalaisiin, vaan ihan jokamiehen uimahalleja, joita löytyy joka kunnasta, ja suuremmista useampiakin.

Espoossa on tällä hetkellä kolme toimivaa uimahallia, Leppävaaran, Keski-Espoon ja Espoonlahden uimahallit. Lisäksi Tapiolassa on arkkitehtonisesti merkittävä uimahalli, mutta se on ollut pitkään käyttökiellossa rakenneongelmien vuoksi. Suunnitteilla on uimahalli ainakin Matinkylään.

Espoossa alkaa – kun suunnitelmat ja korjaukset valmistuvat – olla uinti- ja saunomistilaa aika suurelle joukolle. Ehkä parasta näin ikäihmisen kannalta on se, että sekä uimahalli että kaupungin kuntosalit ovat ilmaisia 68 vuotta ja sitä vanhemmille espoolaisille. Itsekin aloin nauttia tästä edusta täytettyäni tuon rajapyykin.

Viikoittaiseen ohjelmaan kuuluu nyt pari kolme kuntosali-uinti -kertaa. Käynti kestää kaksi tai kaksi ja puoli tuntia. Vaatteiden vaihdon jälkeen on vuorossa ensin puolen tunnin tai kolmen vartin kuntosalijakso - omaan tahtiin ja omalla ohjelmalla. Sain ohjelman laatimiseen ja suoritusten oikeaoppiseen tekemiseen kaupungin järjestämää ohjausta ja neuvontaa. Se oli tarpeen.

Kuntosalin ohjelman suorittaminen on eräänlaista meditointia. Ajatuksesi ja huomiosi keskittyvät itseesi ja omaan tekemiseesi. Vaikka ohjelmaa ei ole laadittu liian raskaaksi, mikä voisi olla vaarallistakin, joka kerta saa kokemuksen myös siitä, missä kunnossa kulloinkin on ja onko voimataso jollakin osa-alueella parantunut. Harvoin niin käy, mutta joka tapauksessa yli 70-vuotiaan on hyvä yrittää pitää kohtuullista lihaskuntoa yllä. Se on jo pystyssä pysyminen edellytys, saati sitten voimaa vaativissa tehtävissä. Niitäkin on.

Kuntosalin jälkeen seuraavat sauna- ja uintirituaalit.  Keski-Espoon ja Leppävaaran uimahalleissa on kolmenlaisia saunoja. On kuumempi ja miedompi sauna. Sen lisäksi Keski-Espoossa on sauna, jossa puoli päivää on päällä infrapunalämmitys ja puoli päivää yrttisauna-automaatti. Jälkimmäisessä kiukaalle tulee vettä tietyin väliajoin automaattisesti. Leppävaarassa tämä kolmas saunatyyppi on höyrysauna.

Omassa ohjelmassani on aluksi kuuma sauna ja sen jälkeen uinti. Uin vain parisataa tai korkeintaan kolmesataa metriä. Uinnin jälkeen seuraa lihasten rentoutusta porealtaassa. Uinnin jälkeen seuraa jokin miedommista saunoista tai joku erikoissaunoista. Lopuksi ohjelmassa on peseytyminen suihkussa ja vilvoittelu pukuhuoneessa.

Vaikka reilun parin tunnin suoritus viedään läpi lähinnä omaan itseen keskittyen, joskus vaihdetaan sana muiden kuntosalikävijöiden tai saunojien kanssa. Ainakin tutun näköisille nyökätään tervehdykseksi. Päiväsaikaan kuntosalilla kävijät ovatkin pääosin omaa ikäluokkaa, vähän alle 60-vuotiaista selvästi yli 80-vuotiaisiin. Joukossa on vain harvoja bodareita, mutta kylläkin varsin kovakuntoisia ikäihmisiä.

Mitä yhtymäkohtia tällä on antiikin roomalaiseen käytäntöön. Paljonkin. Roomalainen kylpyläkulttuuri alkoi kehittyä toisella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Se sai vaikutteita Kreikasta. Omaksi, koko kansan tapakulttuuriksi kylpylät, roomalaisittain termit, kehittyivät ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen. Termejä rakennettiin lähes jokaiseen kaupunkiin. Suurissa kaupungeissa, kuten Roomassa, termejä oli lukuisia, ja myös hyvin eri kokoisia.

Yksi suurimmista oli Carcallan termit, jotka keisari Caracalla rakennutti vuosina 212-216. Niiden rauniot ovat edelleen nähtävissä, ja ne ovat myös monenlaisten tapahtumien näyttämönä vielä tänäkin päivänä. Kesäsin Caracallan raunioilla järjestetään suuria musiikkikonsertteja.

Caracallan termit olivat pinta-alaltaan 13 hehtaaria, ja samaan aikaan kylpijöitä tai muiden tilojen käyttäjiä saattoi olla 1600. Suurimmissa termeissä käyttäjiä saattoi kerralla olla jopa 3000 henkeä.

Caracallan termit antavat hyvän kuvan siitä, miten monipuolisesta kulttuurista oli kyse. Kyse ei ollut vain erilaisten lämmitettyjen huoneiden käytöstä ja kylpemisestä, mikä monilla vapailla kansalaisilla oli päivittäinen rutiini, vaan myös ruumiin kulttuurin harjoittamisesta. Caracallan termien yhteyteen oli rakennettu pari paleastraa, eli liikuntatilaa, missä saattoi harjoittaa painia ja nyrkkeilyä tai muuta voimailulajia. Sen lisäksi kokonaisuuteen oli tuotu myös kirjasto, jonka aarteisiin saattoi uppoutua peseytymisen ja liikunnan ohella.

Eräänlaisten hikoiluhuoneiden, suomalaisittain saunojen, valikoima oli mielenkiintoinen. Jonkinlaisia vertailukohtia voisi löytää edellä kuvattuihin espoolaisiin kuntosali-uimahalli-komplekseihin.   

Carcallan kylpylä itsessään, kuten useimmat muutkin termit, sisälsi siis erilaisia lämpöhuoneita. Ensinnäkin oli frigidarium (kylmähuone), sitten tepidarium (lämmin huone) sekä caldarium (kuuma huone). Siis lämpötilaltaan kolmenlaisia huoneita. Useimmiten niissä käytiin aloittaen kylmimmästä ja päätyen kuumimpaan. Vielä lopuksi voitiin mennä huoneet päinvastaisessa järjestyksessä.

Koko kylpylän, mutta erityisesti lämmin- ja kuumahuoneiden lämmitys oli nerokkaasti rakennettu. Lämmitys oli eräänlainen lattia- ja seinälämmitys. Koko rakennus lämmitettiin hypokaustin avulla. Kyseisessä tekniikassa lämmitettiin polttopuilla suuri määrä vettä lattiarakenteiden alla. Lämmin vesi tai kuuma höyry ohjattiin kanavia pitkin huoneiden ja salien alle sekä kuumahuoneen seiniin. Kuumimmillaan kuumahuoneen lämpötila saattoi nousta 80 asteeseen, suomalaisen saunan optimilämpötilaan.

Roomalaiset ratkaisivat veden saannin nerokkaasti, eli rakentamalla akvedukteja, jotka toivat vettä läheisiltä vuorilta. Akveduktit olivat siis eräänlaisia vesijohtojen edelläkävijöitä. Carcallan kylpylään vesi tuli Aqua Marcia -akveduktia pitkin. Meillähän vesijohtojärjestelmät tuovat vettä tarpeellisen määrän uimahallienkin käyttöön, joskus kaukaakin, kuten Helsinkiin Päijänteestä.